Työttömien
ryhmässä joku kertoo, ettei hän jaksa enää, kun lapsella ei ole muuta
kerrottavaa kuin negatiivista. Lapsi, jo siis aikuinen, tekee pätkätöitä, on
opintovelallinen, ja maksaa korkeaa vuokraa pienestä yksiöstä pääkaupunki
seudulla. Soviteltua päivärahaa hän ei saa, sillä ammattiliitto on ollut niin
parjattu, ettei hän halunnut liittyä siihen. Toimeentulotukeen ei lasketa
lainan lyhennyksiä, vain korot. Korkeakoulututkinnon jälkeen hän ei ole saanut
tehdä alansa töitä, ja turhautuminen on jokapäiväistä. Näin on Suomessa käynyt
yli neljällekymmenelle tuhannelle korkeakouluopiskelijalle. Alan nähdä
kyseisessä tapauksessa jo masennuksen merkkejä.
Mieleeni
palaa muutamat twiitit, joissa puhutaan positiivisuuden voimasta ja sen
näkemisestä, negatiivisen unohtaen. Se on varmaan hyvä, minustakin kyseinen
työtön on mitä miellyttävin ihminen, älykäs, hyvä keskustelija,
oikeudenmukainen ja käyttäytyy korrektisti. Voisin nimetä paljon
positiivisuuden sanoja hänestä. Mutta en pysty olemaan kuplassa, jossa en
ottaisi huomioon hänen todellisia vastoinkäymisiään. Minusta hänellä on
kohtuuttoman paljon negatiivisia asioita, lähinnä taloudellisia ja
omanarvontunteeseen vaikuttavia.
Toivon kirkkaat
tähdet silmissään menevät ja tulevaisuutta onnistuvaksi maalaavat onnistuvat saamaan
työtä, ei ne, jotka näkevät sen mitä on. Maailma on maaninen. Eikö jo pitäisi
ilmoittaa työpaikan haussa vaatimukseksi skitsofreniaan taipuvaista henkilöä?
Yltiöpäinen
positiivisuus on harhaa. Todellisuus ei ole sitä. Positiivisuutta on toki nähdä
ja iloita toisesta, antaa positiivista palautetta. Positiivisuuden harhan olen
nähnyt jo vuosikymmeniä työpaikoilla. Pärjääjiä olivat ne, jotka osasivat
kertoa kauniita tarinoita, mutta niissä ei välttämättä ollut totuuden häivää.
Pahoinvointi ja ongelmat suljettiin pois näkyvistä, ja niistä kärsivät heitettiin
yli laidan.
On niitä
kärsiviä, jotka ulkoistetaan pois kauniin harhan maailmasta, sotkemasta meidän
kuvitelmia, ja psyykkisesti vainottuja meidän luonteen piirteiden ongelmien
vuoksi.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti