Kaupan
kassalla on uusittu korttipäätteet. Asiakkaat hermostuvat, kun maksaminen on
hankalaa, kortilla ei onnistu, pitää hakea ensin ulkopuolelta automaatilta
käteistä. Tämä on tätä päivää. Tiedon saanti on monien mutkien takana, on turha
puhua helposta tiedonsaannista, on oltava vähintään tietokonenero. Nämä
tietenkin ovat arkihavaintoja, ja niistä ei voi tehdä johtopäätöksiä.
Olen viime
aikoina useamman kerran ostanut lähikaupasta päärynäjuomaa, joka on osunut kohdilleen
minun makunystyröissä. Nyt kolme kertaa olen huomauttanut kassaneideille, että
myyttepä te nyt halvalla tätä juomaa. Reaktio on ollut, ei mitään. Todellinen
hinta on 2,49 ja nyt se tulee kassalle vain 0,49. Hinnoittelija on naputellut
väärän hinnan.
Mutta
kassaneidit eivät enää tee havaintoja asiakkaiden puheista ja palautteista
sillä heillä on tiukkatahtinen työ, sivuille ei vilkuilla. Myös
tutkimuksellisesti on todettu, että yksitoikkoinen työ pakkotahtisesti estää
ihmisen havainnointia.
Havainnointia
ei tietenkään voi nostaa arvoon arvaamattomaan. Moni vanhus joutuu kärsimään
satunnaisesta kömmähdyksestä, ja muistimittausten yksipuolisuus vie dementiadiagnoosiin,
ihmisellä, joka ei ole tottunut käyttämään lyhytaikaista muistia. Liian usein
törmäsin päiväkodissa siihen, että hoitajat luokittelivat lapsen häiriköksi,
jos hän suuttui kerrankin vuodessa. Asiat eivät ole niin yksikertaisia.
Kauppareissusta jäi mieleen postipoika, joka juoksi laatikon kanssa, kaupoissa
myyjät juoksevat, että kerkeävät purkaa tavarat hyllyihin. Kiire, kiire, kiire,
se on tämän päivän sana, tehokkuus, jossa hukataan asioita havaintokentästä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti