Joskus
ihmettelee ihmisten erilaisuutta, kun sen pitäisi olla rikkaus ja tuoda iloa
kanssakulkijoilleen. Eräässä vaimojen keskusteluryhmässä tuli esiin erikoinen
piirre heidän miehissään, jota ihmettelen vielä tänäkin päivänä. En ole osannut
sitä analysoida, mistä on kysymys ja miten tuohon ongelmaan ylipäätänsä voisi
vaikuttaa niin, että tilanne ei vaikeuttaisi perheiden oloa.
Toisessa
tapauksessa mies ilmeisesti halusi, että vaimo tulisi mustasukkaiseksi, tai
että hän voisi hallita enemmän vaimoaan alentamalla hänen itsearvostustaan. Hän
asetti makuuhuoneen seinälle entisen rakastajattaren figuurin
valokuvaluonnoksena. Iltaisin nukkumaan mennessä hän hyväili kauniin naisen
vartaloa kuvassa. Varmasti jokainen nainen kokisi tuollaisen tilanteen
epämiellyttävänä ja tuskin kukaan terveesti reagoiva ei kokisi jonkinlaista
epävarmuutta rakkauden suhteen, olenko sittenkään ainutkertainen ja rakastettu
tuolle miehelle. Onneksi nainen osasi erota ajoissa miehestä, eikä suhde
kestänyt pitkään. Lapsia liitosta kuitenkin syntyi ja siinä vaiheessa vaimo totesi,
ettei hän kestä enää henkistä väkivaltaa. Mies kehui ylitsevuotavasti toisten
lapsia omille lapsilleen ja antoi myös lahjoja runsaskätisemmin.
Toisessakin
tapauksessa mies aliarvioi oman vaimonsa tekemisiä ja vartaloa sekä kehui
toisten lapsia. Omille lapsille tarjottiin ala-arvoista ruokaa ja vieraille
suorastaan pröystäiltiin. Jo aikuisena lasten käytyä vierailuilla, isä saattoi
huomauttaa, millä maksat syömäsi ruuan ja kysymys oli varakkaasta perheestä.
Tämä nainen ei kyennyt eroamaan miehestä vaan kärsi ja kärsi loputtomiin. Lopulta
yhden lapsen tuhoutuminen ja itsemurha lannisti naisen ja hän kuoli pian
lapsensa jälkeen.
Mitä noiden
miesten päässä oikein liikkui? Miksi sisäinen lapsi oli hyväksyvämpi toisten
lapsille kuin omille? Ilmeisesti kysymys oli siitä, etteivät he koskaan
tavoittaneetkaan avointa, vilpitöntä ja iloitsevaa lasta, vaan tunteensa, jotka
olivat vielä kateuden alla. He olivat molemmat perheen ainoita lapsia ja lapsiminä
ei saanut tulla näkyviin autoritaarisessa kasvatuksessa. Vanhempien itsevaltius
jätti ikuisen kateuden ja mustasukkaisuuden sieluun. He jäivät yksinäisyyden
kuiluun, jossa ei saanut jakaa kokemuksia toisten ikäisten kanssa. Miehille vieraat
lapset olivat satunnaisissa kohtaamisissa miellyttäviä, heitä saattoi ihailla
ja omat lapset toivat eteen kiukuttelua ja vastoinkäymisiä, joka on
itsevaltiuteen sairastuneelle ylitsepääsemätöntä.
Kasvatustieteessä
on nimitys lapsille, jotka on kasvatettu itsevaltiaiksi, messias lapsi. He
saavat osakseen odotuksia, joita vanhemmat itsepintaisesti tuovat esiin, mikään
ei ole riittävää, lapsi joutuu suorittamaan vanhempien arvot. Sisäinen lapsi ei
saa tilaa tulla kokevaksi. Lapset ovat ainoina lapsina ylistämällä alistettuja.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti