HEIKKOUKSISTA VAHVUUKSIIN JA PÄINVASTOIN

Kansakouluaikainen ystäväni soittaa silloin tällöin. Hän on alkoholisoitunut. Viimeiseksi sanoikseen hän sanoi, sinä olit niin vahva nuorena. Ihmettelin lausahdusta. Asuimme yhdessä nuoruudessa, siitäkö hän muistaa minut vahvana. Silloin olin kokenut kovan kaltoin kohtelun, olin kuin jäykistynyt suolapatsas, puhumaton, ihminen, joka ei enää reagoinut, totteli kun käskettiin, eikä uskaltanut vastustaa. Pelkäsin ihmisiä niin, että muistan työpaikkani ompelimosta vain alaosat, katse oli suunnattu maahan. Kuka on vahva, kuka heikko? Ystäväni lapsuudesta muistan sen, että hän oli veljiensä kiusaama, isänsä ihannoima, mutta äitinsä runtelema. Näkikö hän minussa silloin oman heikkoutensa kautta vahvuutta?

Eräs opettajani, mielen asiantuntija sanoi syventävillä opinnoillani, mikä koski mielen ja tunteiden peilaamista, "ihminen näkee toisessa itseään". Ainakin hän saattaa peilata itseään, löytää itsestään sellaista, mitä hän ei näkisi muutoin. Vain erittäin harva ihminen havaitsee maailmaa todellisesti ja kokonaisuutta hahmottaen, suurin osa havainnoistamme on peilausta ja usein hyvin kapea-alaista näkemystä.

Naisena olen kokenut naisten kateuden luuytimiä myöten. Se mitä olen kokenut onnistumisessa on yritetty saattaa häpeän alle. Varhaislapsuuteni suuressa perheessä toi minulle ilon sisaristani, vuorovaikutus oli kuin elämän vesi, jota ilman en voinut olla. Se ilo, mitä koin yhdessä olemisesta, lapsuuden innostus ja voima, sitä häpäistiin. Kun sain vihdoin elämäni takaisin nuoruudessa tapahtuneen rikoksen vuoksi, olin lapsenomaista intoa täynnä, mutta se oli liiallista, sitä ei saanut olla, se teilattiin.

Tuo kaikki on joukkovoiman ja yhteisön yliarvostamista ja perustuu valtaan ja valtahan tunnetusti sokaisee ihmisen. Jos arvoihin otetaan kunnioitus lähtökohdaksi, tuota joukkovaltaa ei tarvita. Yhteisöihin pesiytynyt nk. demokratia on useimmiten monen ihmisen surma. Itseni kohdalla arvioinnit perustuivat koulutuksen vaatimuksiin. Arvioijat eivät itse olleet saaneet sitä koulutusta, jota opiskelin, sen vuoksi arviointi perustui mielen kokemuksiin, ei tietoon. Mielen pohjalta ja vääristyneimmillään arviot ovat täysin vastakkaisia mitä ihminen on. Kateus aiheuttaa myös sen, että  onnistumisesta etsitään vastakohta, jota sitten todistetaan ihmisen ongelmaksi, vaikka se olisi tapahtunut kerran kymmenessä vuodessa, se on leimaamista. Onnistumisen kokemukset vuorovaikutuksessa kumottiin eristämällä minut joukosta. Edm. on myös johtamisongelma, jossa mielipidejohtajat johdattavat harhaan tunteitansa peilaten, mielivaltaisesti.

Se mikä minussa on ollut vahvaa, on perustunut totuuden suojelemiseen, mutta minua on rankaistu julmasti totuuden puhumisesta, enkä ole pieniin seikkoihin puuttunut, mutta toisen elämän tuhoaminen on ollut raja, jossa olen puhunut. Heikkoudekseni voisi nimetä ilon, elämästä nauttimisen, mutta se on ollut kiellettyä. Kun on menettänyt elämän, se on suuri ilo saada kokea sitä.

Rakkausavioliittoni on pelastanut paljolta kärsimykseltä. Rakkaus, hyväksyntä, ja myötäeläminen on nostanut minut elämän tielle. Sitä toivoisi kaikille.

Raija