AIDOSTI JUHANNUKSENA

Juhannus ja sauna on suomalaisille pyhä paikka. Siinä katsotaan olevan niin paljon aitoa ja syvällistä, että se tuo taianomaisen tunnelman. Olen itse syntynyt -50 luvun alussa savusaunassa. Taru kertoo, että synnytys oli ollut vaikea, ja äiti olisi ottanut alkoa elämänsä ainoan kerran. No, se on tarua, sillä oli kieltolaki, eikä sitä ollut liiemmin tarjolla, ellei nyt naapurin isännältä haettu, sillä kyllähän hän sitä keitteli.

Juhannuksena teen mahdollimman paljon aitoja ja syventäviä tekoja. Luin kirjan itsemurhaajasta, joka eli näytelmää peilaten sitä muihin, Philip Roth, Nöyryytys. Erinomainen kirja, kannattaa lukea, kuinka naiseus ja mieheys meissä voi vaikuttaa. Katsoin dokumentin Tv1, jossa delfiineille yritettiin opettaa ihmisten kieltä, Englantia. Sivujuonteena huomasin, että delfiinillä alkoi ilmetä seksuaalisia taipumuksia hoitajaansa kohtaan, jota ei sen kummemmin kommentoitu tutkijoiden parissa. Itselleni tuli heti mieleen sivistyksen, eli sanakielen vaikutus kehoon erilaisena seksuaalisuutena, kuin aito olisi. Ja tällä aidolla tarkoitan sitä, että seksuaalisuuden synnyttää tunteet, ilo ja vapautuminen, jonka tunne synnyttää toiseen ihmiseen ihastumisessa. Kun taas esim. liian tietoista synnyttämistä on vaikka miehen voimallisuuden kokemus, joka tietoisesti mielikuvilla synnytetään, pakonomaisesti kiihottaen. Tunne on se, joka vapauttaa veren kiertäämään ja saa paisuvaisen vahvemmaksi, kuin mielikuvitelman voimalla.

Psykologian tutkija Goffman on tehnyt teorian, jossa ihminen on tavallaan aina näytelmässä, hänellä on rooli, jota hän näyttelee, rooli voi olla sekä suoja, että turma. Olemme äidin roolissa, lapsen, isän, ammatin jmv. Tietoisuus roolin osaamisessa vahvistaa meitä, jos se on suhteessa aitouteemme, mutta jos se on ylimielinen ja vahva ylitse itsen, se vaurioittaa. Osaaminen on tiedosta ja kokemuksesta syntynyttä, mutta jos se on kaukana aitoudesta, se ei tartu osaamisessa käytäntöön. Edm. mainitun kirjan päähenkilö lopettaa itsensä näytelmä LOKIN Konstantin Gavrilovits`ina. Joka päiväisessä elämässä voin nähdä näytelmiä joka päivä, kuka syvemmällä, kuka väljästi rooliinsa sitoutuneena tietojensa ja oppimansa valossa. Aitoja on harvassa.

Aidosti, puhtaasti ja vilpittömästi ihmisyydestä iloiten, paljaan saunakulttuurin syvimmällä olemuksella me emme tarvitse rooleja. Ei pieni lapsi täräyttele typeryyksiä, jos ei se niitä ole oppinut jostakin. Aitona me olemme vilpittömiä, seksuaalisia ja väkivallattomia, mikäli kulttuuri antaa siihen tilan. Vasta suuruushallusinaatiot jumaluuksista ovat harhauttaneet meidät aidon kokemuksen piiristä. Mieskulttuuri on tuonut kuninkaat ja jumaluudet, vallan, mikä turmelee ihmistä, kun suuruus ei anna tilaa heikkoudelle, asema ja omaisuus velvoittaa valtaan.

Raija