KULTTUURIN JOHTAMINEN

Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut useamman bloggaajan mietteitä kulttuurin johtamisesta. Ennen kulttuuri määriteltiin vain taiteiksi, nykyään se on lehmänlypsystä autonrenkaiden vaihtamiseen luotua omanlaista sääntöihin perustuvaa toimintaa ja sen synnyttämistä. Eräs tunnettu mediamoguli sanoi ettei kulttuurin reaktioita ja tuloksia voi ennustaa, sillä kulttuurin vastareaktiot on arvaamattomia. Minusta vastareaktiot on imperiumin takaiskua, jos muutos on liian nopeaa, ja erilaista kuin normit. Nämä on tietenkin suppeita määritelmiä.

Kulttuurin keskiössä on ihminen ja ihmisarvo, mitä ihminen tuottaa ja kuinka toiminta organisoituu. Kulttuuri voi olla myös vajaa ihmiskäsityksissään. Se ei salli kokonaisen ihmisen elämää. Pääsääntöisesti kulttuurin arvot ja käyttäytyminen  on uskomuksia ja asenteita hyvässä ja pahassa. Tietoisuutemme vahvin puoli on ehkää sanakielen kautta syntynyttä, mikä kuitenkin luo jokaiselle erilaisia mielikuvia, eikä ole helposti yhdistettävissä, suorastaan erottelevaa.

On kuitenkin olemassa perustarpeita, joita ihmiset kautta maailman toteuttaa, vaikka maailmassa olisi erilaisia arvoja filosofioissaan ohjaamassa käytöstä. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa TV-ohjelmat pyörii näiden perustarpeiden ympärillä. Jo luolaihmiset pyrkivät piirtämään kuvia luolan seiniin, jotka kuvastivat heidän tunteitaan ja havaittavaa elämää. Perustarpeissa on ravinnon, seksuaalisuuden ja sosiaalisuuden tarve. Tanssii tähtien kanssa esittää kehollisin keinoin tunteita, jotka synnyttävät tarpeita, halua ja innostusta toteuttaa tanssin keinoin omien tunteiden kuvaa.  Ruokaohjelmat tyydyttävät ravinnontarvetta, keskusteluilla vastataan sosiaalisuuden tarpeeseen.

Nyt ohjelmistoon on tullut myös yliaistillisten ja kerskaajien itseilmaisua. Itseilmaisussa räiskitään, inhotaan, mässäillään ja yllytetään aistitylilyönteihin kuin Rooman valtiaat kuunaan. Vaikuttaa siltä, että MTV3 Posse uhoaa vain mieskulttuurin seksuaalista puolta. Mieskulttuurin voimauhot on usein heikkoutta, jossa miehet pelkäävät menettävänsä valta-aseman ja mieskuntoisuuden.

Näiden ylilyöntien seurauksena voi olla vastareaktio, ja tuloksena inho. Tällöin vastaisku imperiumista nousee jaloilleen ja ihmiset alkaa nauttia aistimuksista, joissa kokonaisuuden hahmotus on eheyttävää. Mutta myös kauneus voi saada aikaan vastareaktion. Kultaisen keskitien löytäminen on tarpeen, olla ihminen, joka on erehtyväinen, toimiva, ja arkisen hyvän kokemisen innoituksen kautta tavoitteita synnyttävä, pieni ja nöyrä, mutta innostuva ja iloitseva vähäisestä. Ei edm. itseisarvona, vaan oikeutena olla olemassa, ilmaista itseään, olla sosiaalisessa yhteydessä, ja toimia mielekkyyden hyväksi, olla täysvaltaisena jäsenenä yhteisössä, tasavertaisena olentona, jossa ihmisoikeudet on kaikille samat.

Raija