ERKANEMINEN ITSESTÄ

Tunnen ihmisiä jotka saarnaavat "viisaudessaan" ettei ihmisen pidä itseensä tukeutua, vaan toiminta on se, joka yllä pitää tasapainoista elämää. Toiselle se on metsässä samoilemista, urheilua, öljyvärimaalausta, kirjallisuutta, ruoanlaittoa. tmv. Itsekin pääsääntöisesti teen jotakin, kirjoitan, lenkkeilen ja toteutan itseäni. Itsensä toteuttaminen on yksi Maslowin tarpeiden luokituksissa, mikä määrittelee mitä ihmisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää olla elämässä. Maslow on pitkän linjan psykologian tutkija Amerikassa.

Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka ovat hylänneet itsensä tutkimisen, ja toteuttavaat itseään jonkin toiminnan avulla, he ovat kilvoitelleet hyvyyttä hylkäämällä itsensä, menneisyytensä ja tunteensa. Nämä ihmiset saavat harvinaisen paljon raivokohtauksia. Kun heidän kanssaan täytyisi sopia jostakin yhteisestä toiminnasta, he eivät kykenekään luopumaan  omista näkökannoistaan ja joustamaan. On vain yksi ja ainoa oikea tapa, heidän tapansa. Sisäisten tunteiden hylkääminen on vienyt kyvyn luovuuteen, ja ihmisyydestä on tullut suorittava sekä tekninen. Olen hyvin huolissani siitä, että koulutusmaailmassa on paljon tällaista teknistä suorittamista. En silti pyyhällä jatkuviin luoviin ratkaisuihin, pysyvääkin pitää olla, mutta luovuus on kuin pysyvyyden selkäranka, jolla tuodaan puuhun lehdet.

Joissakin perheissä uskonto on hyvin vaikuttava osa elämää. Lapset joutuvat juuri herkimmässä kehitysiässään sulkemaan itsensä pois, ja palvomaan Jeesusta. Näiden perheiden lapset ovat usein tunteensa toisiin ihmisiin projisoivia. Heille itse on kielletty. Saarnat itsekkyydestä on myös vaaaraksi koko yhteisölle, mutta se ei sulje pois sitä, että liika itsekkyys on pahasta.

Kun itsensä pois sulkeneet tulevat työelämään, perheisiin tai muihin yhteisöihin, ja päästyään valta-asemaan hierarkkisesti korkeammalle  muita, he heijastavat omat syyllisyyden tunteensa alamaisiin. Ei ole turhaa puhua uskonnon opetuksen selventämisestä. Jo Freud aikoinaan opetti, että ihmisellä on uskonnollinen puoli, jossa pelot asustaa. Se on psyyken puoli, jossa epämääräiset tunnekokemukset majailee. Se on alitajuntaa, mikä on yhteiskunnallisesti opetettu. Siksi pidänkin tärkeänä, että opittaisiin erottamaan tiedostamaton ja alitajunta. Alitajunnasta tulee opetetut ja toistavat näkemykset, syvältä tiedostamattomasta uudet luovat näkemykset.

Itsensä tutkiminen ei aina ole helppoa, sitä torjuu monia asioita mielestään, mutta säännöllisesti harjoitettuna se tuo elämänvoimaa, iloa ja merkityksiä, oppimista ja hyvää muistia. Se on huomattavasti helpompaa kuin matematiikka. Tunteita syntyy harvemmin, niiden hoitaminen ei ole raskasta, mutta jos niitä hylkii paljon, ne voivat tulla raskaaksi yllättäessään jossakin tilanteessa.

Raija