VUOROVAIKUTUKSEN VAIKUTTEITA

 

Tänä päivänä puhutaan paljon tunteista, niiden vaikutuksesta, itsensä löytämisestä ja muiden vaikutuksesta itseen, koko tunteiden skaalan väreissä.

Jos katsomme Raamatun oppeja, seitsemän kuolemansyntiä sisältää tunteita, kateus, viha, ylpeys, ahneus, himo, laiskuus ja ylensyönti. Ne ovat ehkä enemmän opittuja ja laittaisin ne kehollisiin yhteyksiin, mutta ei niitä voi aina erotella lähtökohdistaan. On jokseenkin arveluttavaa, että tunteet olisivat syntiä. Tunteet tulevat tahdommepa sitä tai emme, olkoonpa niiden alkulähde mikä hyvänsä. Tunteet on vain hyväksyttävä, piilottaminen ja kieltäminen vahvistaa tunteita usein negatiiviseksi, eikä niiden tarvitse antaa johtaa. Nykyään osataan erottaa kehotunteet, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta peilautuvat, ja syvätunteet. Kun ajatellaan, että kateus olisi syvätunne, siis alkujaan jo sikiökaudella kehittynyt valmius, on vaikea uskoa, että siinä olisi selitys synnynnäiselle pahuudelle. Paremminkin uskon, että ne ovat vertailun ja kilpailun myötä syntyneitä ja vahvistuneita, roolien ja aseman vaikutuksesta tulleita loukkauksia ihmisarvoa kohtaan olla oma itsensä, vallan alla syntyneitä.

Arvojen ali- tai yliarvioiminen jäsentämisessä, ihmisyyden eri puolien ymmärtäminen ja niiden vaikutus käyttäytymiseen, sekä tunteiden ja mielen ylilyönnit tuovat niin paljon ongelmia vuorovaikutukseen, etteivät ihmiset osaa aina niitä säädellä keskustelun eteenpäin viemiseksi, kompromissien rakentamiseksi ja toistemme ymmärtämiseksi, vaan usein ryhdymme tuomareiksi ja rankaisijoiksi. On vaikeaa arvioida sitä, onko jonkin luonteenpiirre sellainen, ettei siihen kannata reagoida, paras ratkaisu on, että ihminen itse huomaa ongelmansa, apuja voi antaa esim. taiteen kautta. Joskus on niin, että yksilö ei oivalla, ja menee rikoksen puolelle, tällöin on oikeus puuttua tekoihin. Joku aika sitten heitin vitsin vahvalle vitsinheittäjälle twitterissä, joka vähän ilkkui jokaista, mutta hän ei sietänyt vitsiä muilta, ja bloggi tuli. Tässä näkyy juuri se ihmisen persoonallisuuteen liittyvä oman ylimielisyytensä vuoksi toisen uhraaminen, jossa voi olla taustalla psyykkinen ja persoonallisuuden puolustusmekanismi, huumorista on tullut väline selviytymiseen ehkä kovaa todellisuutta vastaan. Itseäni loukkaa puheoikeuden riisto, koska olen menettänyt niin paljon elämääni sen vuoksi, mutta sitä pidetään yllä yhä. Joustavuus olisi paikallaan ja tuomarointi jätettävä. Puheoikeuden olen menettänyt, kun olen puhunut kielletyistä asioista, yhteisö on laittanut syyllisen rooliin ja pilkannut. Kun olen sitten suuttunut siitä, olen saanut rangaistukseksi puhekiellon ja sulkemisen yhteisön ulkopuolelle. Aliarvostettu ei saa tehdä yhtään virhettä, vankeusrangaistus langetetaan koko elämän ajaksi.

Elämässä monesti tulee esiin se, että yritetään luoda kaikki positiiviseksi, mikä on tarpeellista voimien ylläpitämiseksi, mutta vahvuuden ja tasapainon tuo sekä hyvän että pahan näkeminen. Ihmiset reagoivat eri tavoin eri ihmisiin, siksi tunteet ja sanakieli ovat aina erilaisia kunkin kohdalla. On parempi kuunnella kaikkia, eikä tulkita toisten kautta tai roolittaa itseään ylemmäksi.

Joskus on vain vaikeaa saada viestejämme sillä tavalla esiin, että ne auttaisivat. Toinen tarvitsee jatkuvaa pään silitystä, toinen on arka ottamaan vastaan toisen mielipidettä, jo pelkästään ajattelun kehittäminen on jo niin vaativaa, ettei siihen päästä ilman opetusta.

Vuorovaikutuksen estäjiä ovat ylivaltaroolit ja asema yhteisöissä ilman inhimillisyyden ja ihmisyyden oikeuksia. Yhteisöillä on oma tarinansa, johon se luottaa, ja jäsenet tukevat toisiaan tarinan kautta, silloin yksilöllinen sanakielen käyttö heikkenee. Tarinoilla on taipumus olla valheellisia, ja valhe tuo niin paljon pahaa mieltä, että siihen on löydettävä syyllinen, ja se on usein sellainen yksilö, jolla on jotain erilaisuutta. Valheellisuus voi olla sekä itseä että toista kohtaan, asioiden ja tunteiden suhteen.

Kun työtehtävässä on selkeä työnkuva ja tieto perustuu loogiseen näkemykseen toiminnassa, se vähentää yhteisöongelmia. Ihmisyyden suhteen henkisyydessä on nykyään tietoa paljon ja se on loogista kuten on sydämen toiminta lääketieteessä. Hyvä johtajuus tietotaitona on avain moneen ongelmaan. Koulutusta ei vaan ole riittävästi, siksi uskomukset jylläävät. Ehkä koulutukseen voisi lisätä jo peruskoulussa oppia elämän terveellisyydestä, kuinka virukset tarttuvat, kuinka mieli käyttäytyy ja oppii. Elämisen taito-oppi säästäisi paljon terveydenhoito menoja.

Jokseenkin ajattelen, ettei yleistieto aina riitä yksilölliseen kehitykseen, tarvitaan todellista vuorovaikutusta, kuulemista, näkemistä ja huomioimista yksilönä. Juuri eilen huomasin, kuinka ihanaa oli kuulla analyysiä kirjan lukemisen nauttimisesta, kuinka ne eroavat toisistaan eri yksilöillä. Ainakin yksi on nyt maailmassa sellainen, joka nauttii samalla tavalla kuin minä.

 

Raija