SANANVAPAUDEN RIISTO

 

Sananvapaudesta väännetään peistä tänä päivänä. Mielestäni sanavapauteen liittyy oleellisesti myös uskonnonvapaus, ja vapaus ylipäätänsä koko ihmisyydessä. Nyt konservatiivit vaativat sananvapauden nimiin omiin näkemyksiin uskomista. Suomessa tätä on vaatinut Päivi Räsänen, Raamatun sanan toisto-oikeutta, ja uskon pakkoa julistuksena. Tämä on Raamatulla päähän lyöntiä ja todellisuudessa sananvapauden riistoa ja uskon ottamista omien näkemysten kautta toisten pakoksi. Se on syyllisyydellä pelaamista ja alistamista, hyväksymättömyyttä, mikä voi luhistaa yksilön elämän aina itsemurhaan saakka. Raamatussa sanotaan sekin, että vain Jumala voi antaa uskon. Raamatusta tulisi oppia erottamaan Jumalan sana kansan tavoista, joissa sanat esiintyvät. Päivi saa itse uskoa miten haluaa, mutta ei siihen toisia voi pakottaa.

Kun konservatiivit kertovat liiallisen hekuman synniksi, katson asian taakse. Yliaistillisuus ja yliseksuaalisuus johtuvat mielestäni opetuksesta, jossa ainoastaan sanan kautta pakotetaan uskomaan, ja ihmisen mieli sekä tunteet on kielletty, ja kapeassa ihmiskuvassa rankaisevassa kohtelussa mieli nousee aggressioon, vihaan ja itsensä hallitsemattomuuteen. On väärin syyttää yksilöä ympäristön rikoksista. Konservatiivit vaativat henkisen kehityksen mahdollisuutta, mutta tuhoavat sen omilla opeillaan ymmärtämättä ihmisyyttä monipuolisesti, vaan vaativat oman ihmiskuvan mukaista ihmisyyttä. Vapaa valinta vaatii vapaan mielen, kielen ja tunteet, mitkä ovat oppimisen kautta saavutettavissa, ja edellyttää varhaislapsuudessa leikin oikeutta, mikä on viety lapsilta pääosin pakottamalla sanan kautta uskomiseen, eikä ajattelun synnyttäminen onnistu, kun vapaus on viety pakkonormeilla. Väkivalta on ratkaisevin vaikute yliaistillisuuteen. Jeesus opetti väkivallattomuuteen.

Sokea usko ja totteleminen tuhoaa vapauden muodostaa omat ajatuksensa. Määritelty usko vain Raamatun sanaan estää uskon syntymää Jumalasta. Totuus on aina tutkimista, monialaisesti, monin ulottuvuuksin ja laajoja sekä syviä tietoisuuden rakenteita nähden, ei vain tottelemista ja toistoa. Sokea usko vain sanoina tukahduttaa ihmisen tunteet, mikä on tie rakkauteen. Sokea usko palvoo auktoriteetteja. Kun usko on muutettu vaan Jeesuksen sanoihin uskomisena, ihmiseltä riistetään oikeus kasvaa henkisesti. Minulle Jeesuksen sanat, minä ole tie, totuus ja elämä, on opetus minuudesta, jossa sitä tietä on etsittävä noiden määritelmien luo syventäen oppimista eri tasoilla kohti henkisyyttä sanakielen avulla, tunteita ja mieltä huomioiden, eikä ruokkien liikaa aistillisuutta, mikä johtaa yliseksuaalisuuteen, jopa sisäisen minuuden ja kehon erillisinä toimimiseen. Sokea totteleminen on autoritäärisen kulttuurin tulosta, jossa oppiminen on yksipuolista. Muistan ajan, jolloin opittiin enemmän opettajaa kuulemalla, kansakoulussa -50 luvulla. Kun koulutuksessa sitten aikuisena opin käyttämään monia aistikanavia ja vapauduin yksipuolisesta oppimisesta kuulemalla, korvani aivan raksuivat vapautuessaan. Yksilönoikeuksiin kuuluu muodostaa itse ajatuksensa, ja tuntea omat tunteensa.

Raamatun tulkitseminen siten, että kirjoitetut sanat olisivat ainoastaan totta, on totuuden halveksuntaa. Ainoastaan se, että siellä edellytetään kolmen joukkoa tutkimisessa, voi viedä henkisellä puolella valheen todistamiseen, kuin myös totuuden. Mutta se sisältää valtaa, Jeesus sanoi, minulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, mikä on henkisen kasvun ulottuvuus oppia syventävästi. Moni asia aistihavaitsemisessa tuo näön kautta totuutta, kuten kirurgeille, mutta henkisessä kasvussa se voi viedä sen, valheen avulla. Jos ihmiselle ei anneta havainnoinnin ja havaitsemisen oikeutta, vaan hänen on vain uskottava asia, kasvu on tyrehdytetty. Enkä tällä tarkoita, että yksilöt kulkisivat aina totuuden polkua, mutta olen nähnyt valheita enemmän joukoissa ja yhteisövallassa.

Luottamukseen ja turvallisuuteen kuuluu pysyvyyttä, mutta myös uuden syntymää ja luovuutta. Ne ovat monen kehitystapahtuman jälkiä, ne voivat tuhoutua väkivallan alla, ne ovat osin myös synnynnäisiä. Harjoittelulla ja oppimisen avulla voimme saavuttaa mielen ja tunteiden vapauden jatkuvana oppimisena, ja vanhan toistaminen on sitten muisto ja muistissa, joka luo ulottuvuuden menneisyyteen. Vapautta täytyy käyttää vastuullisesti, hyvän tiedon kautta, ei omiin uskomuksiin tukeutuen. Menneisyydessä on myös uuden syntymä, sisäisessä lapsessamme.

Pakkomielteisyys ja pakottaminen tuovat aina vahinkoa. Tervettä tottelemista on ja se luo turvaa, viisautta ja pysyvyyttä. Konservatismia esiintyy niin vasemmistojen kuin oikeistolaisten piirissä, eri asioissa, on kysymys siitä, että ihminen on uskossaan mennyt sokeuteen, eikä näe kokonaisuutta, eikä erillisyyttä eri asioissa yhteen liittyneenä.

Suurimmaksi osaksi uskonnoissa on kysymys siitä, että ihmisen pelkoja käytetään hyväksi, kun yksilö ei opi missään vaiheessa hallitsemaan mielikuviaan, ne ovat otollisia uskomuksille, ja ehdollistuvat johtajien tuomiin näkemyksiin, koska järjettömästi pelkäävä ihminen ei voi luottaa itseensä. Syntiseksi tuomitseminen on pahimpia yksilön tuhoamisessa, syyttömänä syyttäminen, kun ympäristö tekee rikoksen.

 

Raija