SANANVAPAUDEN ONGELMIA

Päivi Räsäsen tapauksessa punnitaan sanavapauden arvoa. Niinistö ärähti, kun Hesari ohjeisti häntä toimimaan hallituksen alaisena. Itse olen menettänyt puheoikeuteni 50 vuotta sitten, pyytänyt apua presidenttiä myöten ja monista virkakohteista. Ketään ei kiinnosta, apua ei ole tullut. Ei se toinen ihminen kiinnosta. Sama arvo itselle ja toiselle ei näytä olevan kovinkaan tärkeä.

Tiedän, että käytän hyvin kriittistä kieltä itse, suutuspäissäni ainakin kerran 50 vuodessa, käytän räikeää tekstiä, jos minua halveksitaan. Anteeksianto on kaukana ja jos halveksunta on kestänyt 50 vuotta, eikä siihen ole tullut muutosta.

Räsäsen tapauksessa minua ihmetyttää se kieli, jolla hän asia lähestyy. Ymmärrykseni mukaan hän on sanonut, että homous on syntiä ja se lukee Raamatussa. Asia on hyvin ongelmallinen. Kun lausutaan sana syntiä, se syyllistää ja tuo häpeää useimmille. Itse käyttäisin käsitettä, kasvatus- ja opetusvirhe, mikä voi sekin syyllistää. En tuomitse Päiviä, vaan voisin jopa keskustella hänen kanssaan, miksi homous olisi syntiä. Kun itse huomasin n. 50 vuotta sitten, että psyyken kehitys voi väkivallasta puolustautumisessa tulla ihmisyydessä ainoastaan ruumiilliseksi, ymmärsin sanan kielen tärkeyden ymmärtää asioita. Ihmiskuvastani kirjoitin kirjan, jossa kuvaan tätä kehitystä, mutta se ei kiinnostanut ketään, sillä meidät on kasvatettu ja opetettu tutkimaan ihmisyyttä vain persoonallisuuden kautta, syntisenä ja moralismin avulla. Jeesus kuitenkin opetti väkivallasta luopumiseen. Hänen ihmiskuvassaan on vain usko Jumalaan, ensimmäinen käsky, teot ja käyttäytyminen Raamatussa on kulttuurin tulosta.

Sanojen merkityksen eli semiotiikan katoaminen ja häiriintyminen monista eri syistä on usein erimielisyyden takana. Eri sisältöiset opit, erilaiset ihmisen kehitykset, eriarvoisuus, olosuhteiden vaikutukset, mielikuvien liiallisuus, mielen valta, tunteiden valta, ja sanakielen väärin käyttö valtana kasvattaa ymmärtämisen riskiä.

Syyllistäminen on yksi vahvimmista mielen psyykkiseen puolustukseen saattamisessa. Tällöin mieli ja tunteet aktivoituvat niin vahvaksi, että siinä olevat mielikuvat vahvistuvat niin voimakkaasti, ettei yksilö pääse enää kiinni sanan merkitykseen. Erot alkavat hiertää ihmisten välillä, eikä ymmärrystä synny tunteiden ymmärtämiseen, anteeksiantoon, asioihin jne. Tässä näkyy vallan väärinkäyttö. Kun tilanne jatkuu ja jatkuu, on yksilön elämä suojaamatonta iskuilta, eikä hän pääse vakautumaan, rauhoittumaan eikä oppiminen onnistu. Tässä kohtaa on turha puhua yksilön psyyken kyvystä hallita itseään ja itsensä hyväksymisestä, pelko, kauhu ja väkivalta vie kyvyn itsensä havaitsemiseen.

Syyllistäminen ja häpäiseminen on keino pitää valtaa toiseen nähden, ylimielisyyttä. Tässä kohtaa on hyvä muistaa kuinka naiset, joita raiskataan uskonnollisten oppien mukaan, ovat syyllisiä, nainen, joka kävelee kadulla, on syyllinen raiskaukseen jne. Jatkuvasti epäilyksen alaisemiseksi joutuminen erottaa meidät sanakielestä. Kun ruumiillista kulttuuria syötetään markkinataloudessa vastuuttomasti yllykkeisiin, mikä on usein seksuaalisuutta, emme pääse tuntemaan itseämme.

Raija