LUOTTAMUKSESTA

Näyttää siltä, että yksikin sana aukaisee monimutkaisen avaruuden, mitä joutuu kääntämään ja vääntämään milloin mihinkin suuntaan ymmärtääkseen sen vaikutusta. Merkittävintä ihmisen hyvinvoinnille lienee yhteisöllisyys, jossa eri ihmiset tuovat erilaisia näkökulmia ja kokonaisuus mahdollisesti alkaa hahmottua ja kuitenkin aina on opittavaa. On yksilölliset, yhteisölliset, kielelliset, mielelliset, taloudelliset, jne. melkein jokaiseen asiaan liittyy luottamuksen ja turvallisuuden vaade.

Helposti ajaudumme epäilyn tielle, mikä johtaa pahimmillaan vainoon, syrjintään, vaientamiseen, valheisiin, vallan väärinkäyttöön, omien reviirien turvaamiseen, samanhenkisten suosimiseen, tiedon vartioimiseen, rahavallan maksimoimiseen, ihmisyyden kaventamiseen, ja näitä esiintyy pilvin pimein yhteisöissä. Miten säilyttää luottamus ja turvallisuus?

Valheen ja salailun kulttuurissa ei voi säilyttää luottamusta, alkaa näytteleminen, mikä on sosiologian tutkijan Erving Goffmanin teorioista merkittävin, se syventää epäilyä, luo turvattomuutta, ja murentaa ihmisen kykyä kanssakäymiseen, se vie pakkorooliin. Vallasta tulee hierarkkista, mitä viimepäivinä on nähty, niin että virkamiehille pitäisi antaa yksinoikeus tiedon syntymiseen, ja/tai populistisen huhun pitäisi antaa rehottaa täysillä. Vallan roolissa ihminen vaatii itselleen ylivaltaa, ja ottaa sitä toiselta pois, mielipideoikeutta, tietämisen ja puhumisen oikeutta ei anneta, tunteita ei saa kokea, ne ovat väärin. Sain joku päivä sitten niin voimakkaan heikkouden tunteen, niin että jalkani eivät pitäneet. Pitkään jatkunut toisen henkilön taholta tullut halveksunta ja mitätöinti ajatuksiini ja tunteisiini nähden veivät voimat äkillisesti kehon romahduksena. Nuoruudessa koin tätä paljon eräässä elämän tilanteessa, mutta silloin minulla oli vielä fyysistä voimaa, jolloin juoksin kehollani, vaikka tietoisuus katosikin. Nyt sydän melkein pysähtyi.

Syyllistämisessä ja häpäisemisessä käytetään sanoja, sinä aina, vatvot, ei kuulu sinulle, et ymmärrä, puhut liikaa, olet ärsyttävä, jne. Ihmiset, jotka ylentävät itsensä, kuvittelevat itsestään suuria, menevät vallanpitäjän rooliin, ottavat vallan, sitä ei välttämättä anneta, jos alistettu ei anna sitä, häntä rangaistaan julmasti puhumattomuudella, vaientamalla, sulkemalla ulos ryhmästä.

Maaret Kallio puhui YLE:n kolumnissaan kauniisti toivon tarpeesta. Elämässäni on ollut vain muutama henkilö, joihin olen voinut rakentaa luottamuksellisen suhteen. Pääosin luottamusta ja turvallisuutta ovat rakentaneet tieto, ja tietoisuuden/tiedostamattoman tutkiminen, omien tunteiden vaikutukset, sanojen vaikutukset itseen ja muihin. Pelkkä tulevaisuuteen tuijottaminen vie fokuksen siitä, mikä on totta, miten suhtaudumme toiseen, meidän tulisi nähdä itseämme, ja se löytyy menneisyydestämme.

Salailu ja valheet ovat pahimpia luottamuksen estymisessä. Valitettavasti hyvin harvoin ihmiset näkevät omaan rooliinsa, käyttäytymiseensä, ja näitä tuetaan hierarkkisessa kulttuurissa, ei kunnioitusta, ei puhumista, ei arvoja, vaan valtaa toiseen nähden ja tulkintaa. Omat mielen liikkeet heijastetaan toiseen. Uskonnoissa miehille on annettu tuettua valtaa ja oikeuksia, vastoin Jeesuksen opetuksia. Tämä vie monet avioliitot tuhoon, ja silloin unohdetaan, että avioliitto on sakramentti. Ensimmäistä käskyä ei toteuteta, kunnioitusta ei osata.

Eilen tulin lausuneeksi jollekin, että pitää löytää alitajunnan (alitajunta on mielestäni yhteiskunnallinen vastapari normille) alta syväsyntyiset tunteet. Syväsyntyiset tunteet, jotka syntyvät kokemuksesta kohtelun suhteen toiseen nähden, esiintyvät ja vaeltavat ihailun ja kunnioituksen maastossa, ne löytyvät sielustamme. Pääosin näyttää siltä, että ihmiset toimivat nk. kehotunteiden voimasta, mikä sekin on kokemus, kehonkieli, mutta se ei ulotu sielun syvyyksiin, jossa voisimme kokea itsemme arvostuksen, kunnioituksen ja saavuttaa ihmisarvon.

Raija