Ei voida
puhua valinnanvapaudesta, jos valinnan vaihtoehtoja ei ole olemassa. Maailma on
täynnä säädöksiä, tapoja ja sopimuksia, jotka tuhoavat ihmisen oikeutta
elämään. Koska olen joutunut elämässäni tilanteisiin, jossa minulta on
riistetty itsemääräämisoikeus, olen joutunut vaaravyöhykkeelle. Vuonna 1978
olin elämän tilanteessa, jossa elämäni mahdollisuus oli vakavasti uhattuna. Olin
yksinhuoltaja, ja työnantaja uhkasi työn menettämisellä, ellen lähde heidän
järjestämään koulutukseen. Niin lähdin. Noin kolme viikkoa ennen koulutusta
kirjoitin täysin tiedostamatta hätäni suuruutta, ilman tietoista tahtoa ja
halua, se oli todellinen hätä, psykologian professori Kirsti Lagerspetzille muutamalla
sanalla, ”Ihmistä ei voi opettaa, Jumala on johtaja, Jumala on hyvä psykiatri,
ihmiset eivät osaa puhua”
Mutta minua
ei kuultu, koulutus oli pakon alla mahdollisuus jatkaa elämää. Kolmen viikon
kuluttua oli syvällä psykoosissa. Olipa kysymyksessä Jumalan ilmoitus, tai
omista peloista syntynyt vaistojen ja pelkojen tuoma hädästä syntynyt viesti,
se olisi pitänyt kuulla.
Koska en
ollut saanut yhteiskunnalta apua vakavaan rikokseen kymmenen vuotta aikaisemmin,
jonka kohteeksi jouduin, minulla oli erityinen vaara opiskeluun lähtemisessä, ja
koska minulta oli viety itsemääräämisoikeus, se vietiin nyt koulutuksella.
Ei ole
valtioilla, kansakunnilla, järjestöillä, ihmiskunnalla tai millään elimellä
oikeutta viedä ihmisoikeuksia, tuhota ihmisen minuutta ideologioihinsa
perustuen. On niin miljoonia tapoja tuhota ihmisen elämä, riistää henki
täydellisesti tappamalla, tuhota hänen psyykensä ja minuutensa, ottamalla
oikeudet oppimiseen, tai ravintoon, käytämme valtaa väärin niin monissa
asioissa.
Ei tuo
kirjeeni oppimisesta niin helposti avaudu. Voin ymmärtää sen tänä päivänä yhä
syvemmin, kuinka vaativa minuuden käsite on ja psyyken toiminta. Jos minulla
olisi ollut mahdollisuus opiskella psykologiaa yliopistossa niin kuin haaveilin,
olisinko koskaan kyseenalaistanut minuuden mahdottomuutta, jos oikeutta
puhumiseen ei anneta, valinnan mahdollisuutta ei ole, jos ihminen joutuu
jatkuvien rangaistusten ja uhkien alla jatkuvaan psyyken puolustukseen, jossa
minuus tuhoutuu, halu ja tahto katoavat. Psykologia näyttäytyy minulle
oppikäsityksenä, jossa minuus on aina tahdon ja halun toteutumaa, jossa reaalista
maailma ei kyetä huomioimaan. Ei valintaa ole pakkovalinnat, ja vaihtoehtojen
puuttuessa tehdyt teot.
Raija