EHJÄKSI

Kuinka vaikeaa onkaan tänä päivänä saavuttaa eheyttä, pitää itseään kokonaisena, jaksaa ja yrittää, kun uupumus rikkoo mielen, ja omaa totuuttaan ei saa pitää, maailma on vaatimusten virtaa, jossa revitään ja rikotaan ihmistä palasiksi. Oman itsensä puolesta taisteli ja kulki viimeiseen päivään saakka tunnetuimpana kristillisissä maissa Jeesus, joka kantoi ristinsä yksin säilyttääkseen oma totuutensa, Jumalan totuuden, jonka voi vain yksilö kantaa yksin Jumalan kanssa. Oma totuus on jakamaton ja koskematon.

Maailma ei tunne armoa, se otti Jeesuksen ruumiin, häpäisi Jeesuksen uskon, Jeesuksen oman totuuden uskossa Jumalaan. Nykypäivän ihmisyyden tappaminen on mielenterveyden riisto. Minulta on riistetty puheoikeus, oikeus tunteisiin, oikeus ihmisyyteen, ja tehty se häpäisemällä. En ole brutaali, minua on häpäisty normaaleista asioista, kuten lapsen puolustamisesta, muistojeni ilmaisemisesta, opiskelusta jne. Ihmisen valta toiseen ihmiseen voi tuhota oikeuden ihmisen omaan totuuteen, jonka hän voi kokea Jumalan totuudeksi, itsensä kanssa selkeäksi, mutta häpäisemällä se saadaan murrettua. Ihminen voi vahvistua pitäessään oman totuutensa uskossaan Jumalaan, hän voi kokea ylösnousemuksen mielen tasolla, mutta hän voi menettää maailman ja rakkauden, jossa ei ole Jumalan rakkautta. Hän voi jäädä yksin, kun valta on annettu hänen totuudestaan muille, määrittelyn ja olemassaolon oikeudet omaan ihmisyyteensä.

Jumala voi tulla ihmiseksi, mutta ihminen ei voi tulla Jumalaksi. Ihminen ei voi tietää Jumalan suunnitelmaa ja totuutta, mutta ihminen voi yhtyä Jumalan totuuteen. Jumaluudessa on sekä vanha että uusi. Vanha elää ruumiissa toistaen, uusi syntyy riittävän levon kautta unissa.

Ihminen menettää itsensä, jos hän ei saa pitää omaa totuuttaan, hän menettää mielensä ja tunteensa, hän hajoaa kuin palasiksi maailman vallan alla, jos ihmiseltä riistetään hänen arvonsa, se mitätöidään ja halveksitaan. Olen aina rakastanut vuorovaikutusta, se on ollut minulle suuri ilo, iloitsen toisten näkemyksistä, erilaisista näkökulmista, niistä voin oppia ja ymmärrykseni lisääntyy. Mutta en voi sietää sitä, että ihmisen totuus häväistään, väitetään mielikuvitukseksi. Ikään kuin joku ulkopuolinen tulee määrittämään yhdestä tilanteesta sen mitä hän sitten väittää totuudeksi ihmisen taistoissa tulla kuulluksi, ja kahden ihmisen välillä voi olla vuosikymmenten kokemukset, jotka ovat piirtäneet viivansa jokaisen soluun muistissa, rikotut ja loukatut tunteet, aliarvostamiset ja ylemmyydet. Vuorovaikutukseni on katkaistu, koska rakastan sitä, ihmisyyden riistossa mennään tosi syvälle riistäessä toisen oikeudet.

Mielen tasolla totuuden olemus on syvintä itseä, itseä ja ympäristöstä havaittua, aisteilla todettua tositapahtumaa, ja mielikuvien todellisuus mielestä syntyneenä, joka voi syntyä myös tunteiden jälkitiloina, kuvina. Ja nämä sekoittuvat usein toisiinsa, mitkä yksilön on selkeytettävä. Parhaiten se onnistuu sanakielen kautta. (sana = Jeesus Kristus, jumaluus ihmisessä). Se on tie, jossa totuutta etsitään. Mielen harjoitukset ja niiden haltuunotto mieli/muistikuvien kautta edesauttavat tässä yksilötasolla, liikunta, puheharjoitukset, laulu, kuvien luonti ja sanallistaminen, musiikki välineenä jne. Ympäristön inhimillinen kohtelu estää näiden ylilyönnit ja yliaistillisuuteen ajautumisen. On tärkeää, että ihminen oppii hallitsemaan mieltään voidakseen kulkea totuuden tietä. Liialliset ärsykkeet ympäristöstä voivat muokata mielen tietoisen ulottumattomiin aistimielikuvien ralliin, jossa voi menettää myös tunteiden syntykodin, tiedostamattomuuden.

Jatkuva ruumiillisten tekojen treenaus johtaa aistimielihyvään, endorfiinien tuotantoon. Hyvää oloa haetaan kuin väkisin. Sitä saa kokea ja se on tarpeen, mutta henkisen tyydytyksen ihminen saa vasta tunnetasolla, itsensä luovuuden kokemuksessa, toteuttaessaan itseään. Uupumuksessa on kysymys itsensä tunnetason menettämisestä, hän ei saa olla oma itsensä, väsymys tulee kehon rasituksesta. Jatkuvien tehokkuuksien vaatimuksissa ihminen menettää tyytyväisyyden itseensä, ja yrittää liikaa, luonnollisissa kehityskuluissa ihmisyyden kokonaisuus säilyy, usein kilpailujen markkinoilla katoaa. On turha syyllistää ihmistä valinnoista, jos häneltä viedään ihmisyyden perusoikeudet ja elämisen mahdollisuus, ellei hän kilpaile maailman markkinoiden tahtiin.

On kuin Jumalan totuudessa olisi piilossa ihmisen mielenterveys, mikä säilyttää totuutta. Se ei ole mielikuvitusta, ei tunteita, se ei ole tarinoita, eikä teorioita, se on ihmisen totuus jokaista ruumiin säettä myöten, jossa kokemus tuo turvaa ja luottamusta itseen, kun se hajotetaan, ihmisen itse hajoaa.

Isisin taistelija Ruotsissa vaatii kunnianosoitusta kun on tappanut ihmisen. Näin rikollinen on ihmisen mieli, joka vaatii mitalia rauhantekijänä rikoksestaan ihmisyyttä kohtaan. Näin rikollisia ovat ihmisten mielet, jotka vaativat yhteisövoimalla toisen totuuden hallitsemis- ja valvontaoikeudet.

Raija