KUN EI VOI SIETÄÄ

Suomalainen kulttuuri ei ole kovin hyvä sosiaalisten vuorovaikutusten kentässä. Mutta tuskin sitä voi kehua maailman laajuisestikaan. Olemme tuntemattomia itsellemme. Paljon johtuu hierarkkisesta valtarakenteesta, että olemme ikään kuin orjien asemassa, roolien vankeja ja myös itsemme tuntemuksessa heikkoja, meitä on kasvatettu kumartamaan suurempia, ja tämä ei tarkoita sitä, että itsestä pitäisi tehdä mahtava. Tunne-elämä on monille arvoituksellinen ja pelottava, emme tiedosta tunteiden positiivista vaikutusta elämäämme ja kun ne ovat syrjässä, niiden vaikutus muuttuu negatiiviseksi.

Näin vanhempana ihmisenä katselee menneisyyttä rikkauksien merenä, jonka lainalaisuuksia sitten tutkii nykypäivänä. Arvot ja asenteet ovat jokaisen ajan vaikuttajina, sekä myönteisinä että negatiivisina. Asema ja rooli, lasten, aikuisten, ammattien, taloudellisen voiman ja jos jonkinmoisten rakenteiden kautta avautuu merkityksineen valtarakenteet, sulkien ja avaten portteja vuorovaikutuksessa. Eräs jo pitkän ajan havaintoni on, ettei ilo ole suomalaisen mentaliteetin hyväksyttävimpiä asioita. Olin lapsena elämänintoinen, iloinen, innostunut ja vuorovaikutuksellinen. Olin sen oppinut suurperheessä. Jo koulu ajoilta muistan kuinka siitä rangaistiin. Itsensä esiin tuomista pidettiin pahana. Oppilasasuntolassa johtaja syytti minua kynsien lakkaamisesta, koska ne kiilsivät. (on vitamiinien puutosta). Apulainen alkoi puolustaa minua, etteivät ne ole lakatut, ja sai siitä syystä potkut.

Aikuisiässä olin eräässä työpaikassa uutena aloittelijana. Kolmen kuukauden päästä johtaja ilmoitti, että työt oli loppu, ja sanoi, että ylemmältä taholta oli tullut ilmoitus. Hyvän työkaverin avustuksella otimme selvää, oliko asia totta ja niin paljastui, ettei se ollut. Tämä johtaja oli erittäin sulkeutunut ja ahdistunut ja käpertyi toimistoonsa surun murtamana, koska häntä ei siedetty autoritäärisen johtamisen vuoksi. Minulla oli juuri elämävaihe, kun olin päässyt eroon ahdistavasta avioliitosta, iloitsin vapaudestani. Ilo oli liikaa johtajalle ja osui kipeästi omaan kokemukseen. No sain uuden paremman työpaikan firmasta. Johtaja sen sijaan menetti kasvonsa, ja mielenterveys petti. Myöhemmin kohdatessamme johtaja oli avoimen iloinen nähdessään minut.

Niin monet asiat voivat vaikuttaa siihen, että emme siedä toisiamme. Tilanteet, luonne, kokemukset, asema, tunteet, ideologiat, tiedon puute, yhteisön valta, yksilöiden ongelmat, ja liuta muita probleemeja. 

Usein suhtaudumme kielteisesti toisen mielipiteeseen, yrittäen kumota sitä, sen sijaan, että ajattelisimme sen niin, että hyväksyessämme sen kartutamme omaa henkistä pääomaa.

Raija