Psykologit
tutkivat, kuinka menestyä ihmisten kanssa parhaiten. Ohjeena oli, että kannattaa
käyttäytyä niin kuin ryhmän muut jäsenet. Tuntui tasapäistämiseltä. Joukkovoima
oli nostettu korkeaan arvoon. En ole mikään yksilöä yliarvostava ihminen, mutta
en myöskään jumaloi joukkovoimaa.
Ahdistus ja
häpeä ovat tunnevoimaa, mikä saa joukon hylkimään yksilöä. Nämä tunteet ovat
hallitsevia joukossa. Vain joku aika sitten katsoin teeveen paneelikeskustelua,
jossa yksi oli ahdistunut, ja sain seurata, kuinka kaikkien kehonkieli alkoi
jäykistyä. Tunteita pitäisi saada kokea todellisuuden mukaan, ei muiden mielialojen.
Kun joukkovoima on manipuloiva ja alistava, yksilöt kärsivät. Ryhmän tulokas
koki ahdistusta ja pelkoa, kun muut ryhmän jäsenet olivat osaamisessaan taidokkaita.
Olin eilen
yhdessä palaverissa ja pari minuuttia myöhässä. En ehtinyt ihan ovelle, kun
sain vihaisen puhelun, ”missä sinä oikein olet”. Joukko oli tottunut siihen, että
olen ajoissa paikalla. Vihainen ilmaisu nosti pintaan häpeän, jonka olin aiemmin
kokenut hyvin vahvasti vääristä syytöksistä, auktoriteetilta. Nyt huomasin käytökseni
kömpelöksi, halasin väärässä kohtaa onnitteluhalauksen, kun olisi pitänyt vain
kätellä.
Häpeän nousu
ei ole mitenkään pieni juttu, kun sen on kokenut vahvana. Se luhistaa kehon kielen,
ääni katoaa ja tulee hyvin matalaksi. Tämä on asia, mikä saa myös joukon ahdistumaan.
Kun joukossa on joku ahdistunut, joukko alkaa myös ahdistua. Yhtä lailla kuin
mielekkäät kehoelämykset, myös negatiiviset tarttuvat ja niistä seuraa negatiivinen
hyljeksintä. En usko, että on aina viisasta yhtyä joukon kokemuksiin. Se on
inhimillistä, mutta se vie myös yksilöllisyyttä harhaan. Yhtäkkiä huomaakin
reagoivansa liikaa joukon kokemuksiin ja omat kokemukset hämärtyvät. Häpeä on
vahvasti yhteisösidonnainen.
Häpeä
liittyy useimmiten kehoon, syyllisyys tekoon. Olen huomannut, että häpeäni resonoi
vahvasti syyllisyyteen. Kun auktoriteetti ilmaisi paheksunnan, sain
häpeäkokemuksen. Minua on syyllistetty paljon, ja häpeästä on tullut vahva
vaikuttaja. Vaikka olen käynyt hyvin läpi häpeän kokemukseni, silti se nousee
helposti pintaan ja liikaakin. Häpeä on vahvasti synnynnäinen tunne. Sen kanssa
ei ole järkevää leikkiä. Kaikkein helpoin keino estää liiallisia häpeän
kokemuksia on kunnioittaa toista ihmistä, virheettömyyteen ei pysty kukaan.
Yläpuolelle asettuminen on ensimmäinen askel kohti valtaa ja alistamista, mikä kohdistetaan johonkin yksilöön ja jossa
häpeä voi nousta kukistamaan heikkoa, mutta se on inhimillistä käyttäytymistä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti