Jo varhain
lapsuudessa ja nuoruudessa sain nähdä, kuinka valheella ja moralismilla pärjäsi
yhteisöissä hyvin. Lapsuuteni oli maalaisseutua, pientilallisten viljelemiä ja
raivattuja peltotilkkuja, joissa leipä ei ollut leveä. Monta kertaa olin
viemässä hevoskärryillä kylätieltä kerättyjä maitotonkkia suuremman tien
varteen, josta meijeriauto kuljetti ne meijeriin. Ei ollut kylmäkuljetuksia.
Oli myös rikkaampia tilallisia, joilla oli valtaa kyläyhteisöissä. Hierarkkiset
rakenteet perustuivat omaisuuteen, opettajat olivat kyläkermaa, ja köyhien
lapset syyllisiä kylällä tapahtuviin rikoksiin.
Koulukaverini
oli rikkaasta perheestä. Yhtenä päivänä hän oli huomannut jossakin lehdessä
ilmoituksen, että jos myy ”Kansa taisteli” lehteä viisikymmentä kappaletta, saa
palkkioksi kameran ja tilasi itselleen lehdet. Silloin ei vaadittu huoltajan
allekirjoituksia. No eihän lehdet tietenkään mennyt kaupaksi. Niinpä ”Kansa
taisteli” lehdet haudattiin lopulta sitten suolle, jo ennen myynnin paljastumista.
Lasku oli kaverini maksettava ja niinpä hän
päätti varastaa isänsä kirstusta rahat. Asian paljastuttua hän laittoi minut syylliseksi,
olinhan köyhän lapsi, mutta lopulta isänsä sai hänet tunnustamaan tekonsa, ikävä
kyllä remmin avulla.
Eräs
alkoholistin tytär, kurjan kohtelun ruumiillisessa kurituksessa saanut varasti
hylätystä talosta arvoesineet, ja varkaus laitettiin romanien piikkiin, tai meillä
päin heitä mustalaiseksi kutsuttiin. Nuo molemmat tyttäret muistan valehtelijoina,
jotka saivat kovaa kuria kotona, eikä remmistä ollut puutetta. Katselin silmät
pyöreänä vierestä, kuinka paljon vilpillisyyttä esiintyi. Jotkut opettajat olivat
moraalin vartijoina erityisen tiukkoja, ja niinpä näiden oppilaiden valheet otettiin
todesta, ja köyhien lapset saivat kuulla kunniansa, arestissakin istuttiin.
Eräs vastavalmistunut opettaja oli kuitenkin tarkkanäköinen ja huomasi vilpilliset.
Muutaman vuoden työssä oltuaan hänkin luhistui muiden opettajien moralismin
alle ja lopulta hänen mielenterveytensä petti.
Kyläyhteisöt
ovat verrattavissa nykyisiin työyhteisöihin. Parhaat tarinan kertojat ja
selittäjät luovat totuuden, jossa ei ole päätä eikä häntää. Vain harvat
johtajat osaavat nähdä valheiden taakse, se onkin erittäin vaikeaa, en ole
itsekään kovin hyvin pärjännyt sillä saralla, valhetta on vaikea havaita, ellei
seuraa pidempään ja etsi loogisuutta sekä kuuntele kaikkia osapuolia. Kun valheet
kiertävät mediaa, politiikkaa ja yleistä normistoa yhteiskunnassa, siitä syntyy
jo vahinkoa moneen asiaan. Eräs folk laulajaksikin tituleerattu perheen isä
luritteli kauniita tarinoita pienen lehden toimittajalle. Lehden juttu oli täyttä potaskaa,
mutta niinpähän vain julkaistiin. Mies oli pahimman luokan alkoholisti ja
pieksi lapsiaan sekä vaimoaan harvase päivä ja koko perhe joutui yön selkään naapureihin.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti