Tämä on vastine psykologian professori, emeritus Markku Ojasen uskontojen yhtenäistävistä näkemyksistä ihmiskunnalle (29.12.2015 AL) Vastine julkaistu AL 7.1.2016 otsikolla "On vaikeaa erottaa uskontoja ideologioista".
On vaikeaa
erottaa uskontoja ideologioista. Uskonnon merkitys yhtenäistävänä tekijänä
vaatii enemmän selitystä, kuin sen, että se yhtenäistää ihmisiä. Millaisia
ihmisiä, miten ja kuka jää ulkopuolelle?
On ilmeistä, että uskonnot yhdistävät
samoin ajattelevia, ja yhdistävänä piirteenä on kieltämättä julistava ja
jumalalliseen hahmoon vetoava palvova elementti.
Kun uskonnot yhdistävät suuren
joukon, se edesauttaa vallan muodostusta ja legimitoi sen yhteiseen näkemykseen
voimatekijäksi, jolloin vallanjako on järjestelmään vaikuttava ja lakeja
synnyttävä.
Miten voidaan yhtenäistää joukkoja siten, ettei heikommat jää jalkoihin? Kun valta
erotetaan syrjivänä elementtinä pois luokkajakoineen ja omaisuusvoimineen, on
kysyttävä ihmiskuvan perään, mikä sekin voi värjäytyä kovin omituisiksi eri
uskonnoissa ja ideologioissa.
Yksinkertaistettuna
uskontojen yhdistävänä tekijänä on vahvasti sanan voima.
Ei mikään ole vahvempaa
kuin laulaa yhdessä yhteistä laulua, kokea sen tuoma ilo ja tunnelma, se
yhdistää ja antaa voimaa. Kaikesta huolimatta, laulettiinpa yhdessä miten
paljon tahansa, monilta loppuu voimat ja mieli alkaa oireilla sairastuttaen
monella tasolla, jopa kehon, jos ei vallan ytimessä ole muita tukipilareita
kuin usko tai joukkovoima.
Uskontojen
ongelmaksi jää itseyden jättäminen tunne-elämän osalta hoitamatta. Kun tunteet
jätetään syrjään tuloksena on harvinaisen usein
romahtaminen psyykkisesti, joiden määrä on ollut säännönmukaisesti vakio. Se
jolla on valtaa ja asemaa yhteisössä monella tasolla, pysyy pönkitettynä pystyssä,
mutta heikompi putoaa, kun voimavarat hupenevat.
Uskontoihin
liittyy myös selkeästi pelon voima, joka saa vuoret siirtymään ja mielen
tuhoavaksi. Eikö olisi parempi psykologiankin kulkea uskontojen rinnalla ja
hoitaa ”aliravitut” mielet yhtenäisiin oikeuksiin tulla näkyväksi ja kuulluksi,
todelliseksi jäseneksi yhteisöön, jossa on osallistumisen oikeus erilaisena.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti