Sain kuin
sainkin luettua Tapio Tammisen ”Kansankodin pimeämpi puoli”, mikä kertoo
arjalaisuuden synnystä, ja sen alkuperää väitetään siinä ruotsalaiseksi,
antropologien mukaan jo Atlantiksen geopoliittisena aikana ovat syntyneet
Saaga, Odin, Brage, Idun, ja Edda, ym. Muinaismytologiassa
oli muinaisuskontojen uskomusten kielten kautta tutkittua tietoa kansan
jumalista. Nämä jumalien jälkeläiset ovat sitten johdattaneet
arjalaiskäsitykseen, jossa he olisivat parempaa ihmisrotua. Kirja kuvaa
arjalaisuuden levinneisyyttä ja niitä johtohahmoja, jotka ovat ylläpitäneet
näihin päiviin ihmisen sortoa. Samaa voi nähdä myös kristinuskossa.
Suomalaisista
sanottiin, että he olivat lyhytkalloisuutensa ja leveänaamaisuutensa vuoksi
aasialaista alkuperää, henkisesti jälkeenjääneitä ja rikoksiin taipuvaisia.
Myös Kalevalaa yritettiin kuvata arjalaisuuden jumaliin viittaavaksi
antropologian opiskelijan avulla. Kirja kannattaa lukea, sillä koulutieto ei anna
hyvää tietoa siitä kuinka pitkälle aate levisi synnyttäen yliopiston laitoksia,
ja kuinka se vielä tänä päivänä on taustalla yhteiskuntapolitiikassa.
Reilun kymmenen
ikäisenä olin vierailemassa -60 luvun alussa naapurin tutun tutulla
äitini kanssa. Vaikka äidit puhuivat asiasta varoen, ymmärsin jo silloin, että
jotain pahaa oli tehty ja loukattu syvästi suurperheiden äitien identiteettiä.
Heidät oli pakkosteriloitu juuri rotuerottelun vuoksi. Suomessa näitä oli
tuhansia. Ensin heidät kaksi lääkäriä totesi mielisairaaksi, ja sillä
perusteella heidät saatiin pakolla steriloitua, etteivät he synnyttäisi lisää
jälkeen jääneitä. Ruotsissa on yhä nuoria tyttöjä, jotka ovat mielisairaalassa
tämän vuoksi, arjalaislain. Mielisairautta ei useinkaan mielletä ympäristön
tekemien rikosten seuraukseksi, vaan katsotaan olevan sen synnynnäistä ja
persoonallista, heikkolahjaisten ongelma ja rikokset salataan. Kuitenkaan
mielisairauden synnystä ei ole todisteita biologisesti. Geeniteknologia on
kyseenalaista, altistava geeni löytyy jokaiselta. Biologismi elää
nousukauttaan.
Uskonnollisesti
on mielenkiintoista, että muinaisuskonnoilla on yritetty syrjäyttää kristinusko
papistoa myöten, kuten Luther. Poliitikot ovat ajaneet asiaa vahvasti. Satoja
yliopistojen laitoksia on synnytetty aatteen yllä pitämiseksi, ja heikon
aineksen hoitoon saattamiseksi sekä arjalaisen rodun säilyttämiseksi. Aate on
siirtynyt lääketieteen laitoksilta sosiaalipolitiikkaan, ja perheitä hallitaan
sitä kautta. Aatetta on kannatettu yli puoluerajojen aina vasemmistosta
oikeistoon. Nykyään se on vahvimmillaan äärioikeistossa.
Kristinuskossa
on kritisoitu persoonallisen Jumalan käsitystä, kun taas arjalaisuudessa on
yhteinen sielu, jossa me olemme hindulaisittain yhtä. Savitri Devi oli
intialainen nainen, joka kiersi ympäri maailmaa kertomassa uuden uskonnon
perusteita, ja veljeili jopa kuninkaan neuvonantajien kanssa monissa maissa
Etelä-Amerikasta Iraniin. Aatteen eteenpäin viejät halusivat itse erottua yksilöiksi,
muita korkeammalle ja paremmiksi, jonka identiteetin vahvistamiseksi tarvittiin
heikkolahjaiset. Näin arjalaisuus on yksilöitymisen ja
erilaistumisnäkemyksissään samassa veneessä kuin kristinusko. Uskomus arjalaisilla
omaan ylevyyteen on kallonmuodoissa, joskin se yhtenäisti suuremman joukon,
kristinuskossa jokainen on yksilö.
Yhteinen
sielu vie uskomuksiin, jossa ihmiset elävät hölmöyhteisyydessä, eli
vuorovaikutuksessa mielikuvien virrat elävät omaa itsetarkoituksellista
elämäänsä, ja tyydyttyvät joukkohurmoksesta olemassaoloa, eikä sanoilla ole
merkityksiä totuuden kanssa vaan uskomuksena. Ei nuo kristinuskon
sanoituksetkaan kovin helposti aukene, vaan niidenkin ongelmaksi muodostuu
yhteinen hurmos ja ylistäminen. Yksilöitymistä ei pääse tapahtumaan, kun
palvotaan jotakin henkilöä.
Itseäni on
kuljetettu maailmoihin, jossa yhteisyyden henki on ollut uskomuksissa, joissa
on ollut suorastaan hurmoksellisuutta. Tällöin traumani oli purkautumassa, ja
olin hyvin haavoittuvainen. Mieheni houkuteltiin uskonnolliseen yhteisöön hänen
työkaverinsa kautta ja minut saatiin näin mukaan. Onneksi en pystynyt olemaan
siellä kuin muutaman kerran. Nämä uskomushurmokset luovat pohjan ihmisen mielen
murtumiselle, ja uuden minuuden synnyttämiselle. Onneksi äitini oli vahva ja
opetti sanakielen tärkeyden ja siinä pysymisen viisauden. Sanakieli ei saanut
koskaan olla Jumala, vaan se oli yhteydessä aikaan, paikkaan ja tietoon ja sitä
voitiin muuttaa, mikäli perusteena tutkitut ja loogiset perusteet sitä vaativat.
En ole koskaan ymmärtänyt eriarvoisuutta, ja olen loukkaantunut syvästi, kun
joku on ilmoittanut, ettei kaikille voi antaa ihmisarvoa. Varhaislapsuuden
kodissani kunnioitus oli hyvin vahvaa ja tietoista. Sisarkateudessa voi
tunnistaa että epätasa-arvoa on ollut, mutta tulisi ymmärtää, että se on
luonnollista, ei 2v. ole samat oikeudet kuin 7v.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti