keskiviikko 4. helmikuuta 2015

VALHEEN VANGIT


Olen erityisen tarkasti pannut merkille elämässään hyvin purjehtijoita, jotka menevät läpi harmaan kiven, hyvin kevyesti liidellen. Se on kuin yhteisöpuhallus kuuluisan elokuvan mukaan, jota voi katsoa moneen kertaan. Niin olen minäkin katsonut tätä elämää monelta kannalta, sivuroolissa ilman ihmisoikeuksia, vailla osallisuuden tuomaa yhteisöturvaa.

Jo kansakouluajoilta -50 luvulta muistan menestyjien nimet, heidän tarinansa juonet ja eteenpäin menon. Se on sitä tänäkin päivänä. Valheella ja hyvillä tarinoilla ratsastajat menestyvät kaikkein parhaiten, moraali ei paina selkärankaa, ei kenenkään ihmisen elämän murtuminen, ei mitkään säännöt. Mutta todistumisen hetkellä he osaavat olla hiljaa ja kertoa miellyttävän tarinan. Monet heistä pääsivät johtaviin asemiin työn merkeissä. Ehkä siellä johtajan pallilla tarvitaan hyvää valehtelutaitoa.

Viimeisin muistoni työajalta on kun puutuin lasten päällä makaamiseen väkisin nukuttaen. Johtajalle sanottiin kaikkien lasten nukkuvan päiväunet, mutta heidät oli vaiettu uhkaillen pysymään hiljaa, leikit estäen, yksinäisyyteen tuomiten. Tästä työpisteestä sain potkut, määräaikaisuuteen vedoten. Myöhemmin istuin rekryssä rekrytoijan pöydän ääressä, jossa korkeimmalta johdolta tiedusteltiin pätevyyttä päivähoidon virkoihin. Päällikkö ilmoitti, etten ole päteva muuhun kuin siivoojan tehtäviin. Rekrytoija ilmoitti häkeltyen minun tutkintoni ja vaikeni. Myöhemmin otin yhteyttä juristiin työsyrjinnästä, mutta mitään tällaista ei olut tapahtunutkaan, kaikki kiellettiin. Ei ole hauskaa istua kuuntelemassa asiaa ja tekoa, joka kielletään tapahtuneeksi. Siinä osallinen tehdään syyntakeettomaksi, mielisairaaksi ja väärin havaitsijaksi.

Mistä kaikki valheet pursuaa? Miksi haluamme säilyttää maineen ja valheen ja menemme rikoksen puolelle? Usein sanotaan, että valhe onnistuu, jos on joutunut valehtelemaan omille vanhemmilleen, vastaamaan vanhempien odotuksiin, mitä olisi pitänyt olla, mitä olisi pitänyt tehdä. Kun sitä tapahtuu toistuvasti, se automatisoituu, kaunis ja nuhteeton tarina lyödään pöytään. Niin myös työpaikalla työnantajan odotukset pitävät yllä valheita, koska ne ovat liian suuria ja mahdoton toteuttaa. Kyllä vastuuta myös paetaan, ja valehdellaan oman edun saamiseksi. Mutta viimeisten aikojen päiväkotien työtahti on ollut niin kiivas, ettei työntekijät jaksa, lapset uhrataan. Ei  ole ollut tiloja sijaistoiminnon järjestämiseen ja aikaa on tarvittu kirjaamiseen, jota nykyään vaaditaan kohtuuttomasti.

Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti