TARINAN TAKANA

Minua on harmittanut aikuisikäni se, ettei Jeesuksen elämän kuvaamisessa osata tuoda esiin yhteisöllistä tuomitsemisongelmaa. Jeesuksesta on tehty vastoin  Jeesuksen omaa tahtoa palvottu Jumalan poika.

Kun elämää elää vain tulevaisuuden ajatukset mielessä, ne syntyvät etuaivolohkolla ja ovat enemmän järjellisesti, sanallisesti ja uskonomaisesti syntyviä sekä esiintyviä. Ne on ylistystä, julkihurraamista, brändäämistä, tarinoita ja jalat irti maasta huumaa. Ne eivät kosketa limbistä syvällä aivoissa olevaa tunnekeskusta, vaan hylkivät sitä. Hylkimisen seurauksena syntyy käänteisilmiö, se heijastaa itsensä näkyväksi johonkin kohteeseen, ja usein se on toinen ihminen.

Kaikkina aikoina, koko elämäni ajan olen nähnyt sen, että tarinan kertojat pärjäävät parhaiten. Tarinaa tarvitaan elämään, se on oppimisen tiellä apuväline, vähemmänkin voisi käyttää, suullinen puhe vaikuttaa enemmän limbiseen. Jo lapsuusaikana näin kuinka opettajat uskoivat kertojaan, joka pelasti itsensä ja syyllisti muita teoistaan. Lapsuudessa sen ymmärtää, mutta aikuisena toivoisi jo tervettä syyllisyyttä. Pelastuskertomus on kuin syvintä ihmisen katharsista, se on perusongelma ihmisyydessä, syyllisyyden ajamaa piinaa, jossa ei osata antaa armoa itselle eikä muille. Pelastuskertomuksen kertojat ovat usein yhteisön uskotuin porukka, ikään kuin kuvitellaan, että moraali säilyisi tätä kautta, mutta siitä syntyykin viattomia uhreja.

Miksi olemme yhä vain viehättyneitä kauniisiin tarinoihin, luomme puhdasta maailmankuvaa itsellemme? Emme tahdo kokea syyllisyyttä, vaan Jeesus antaa syntimme anteeksi. Hurmioelämässä eläminen kyllä synnyttää kehoelämyksiä, aistimusta, josta syntyy mielihyvää, mutta ne eivät ole tunteita, viestejä, jotka kertoisivat kokemuksestamme. Tuo tunneviesti on kokemuksesta syntynyttä välittämistä ja/tai välinpitämättömyyttä, jonka tarkoituksena on jakaminen, eläytyminen ja empatia.

Tuomarit asettavat ehtoja yhteisöissä, ilmoittavat oikean ja väärän, mitä saa puhua ja mistä pitää vaieta. Tuomiot annetaan ihmisille kuin tuomioistuimissa. Vahvassa tiedossa ja ammatillisuudessa ei tarvita moralismia. Hyvässä tiedossa on alku ja juuri, perusteltua toimintaa ja loogisuutta, jossa pyritään mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Moralismi kukkii ja synnyttää uhreja, jotka joutuvat häpeän kantajaksi. Jeesus joutui häpeän kantajaksi yhteisömurhassa. Melkein jokaisessa yhteisössä olen nähnyt tämän tapahtuvan.  Uhri nääntyy taakan alle ja syrjäytyy, jää yksin.

Armoa itselle ja muille, sitä toivoisi, mutta heikomman puolustaja voi joutua itse mestauslavalle. Tarina voi olla tosi tai epätosi. Ihmisten käyttäytyminen kertoo paljon, kun sitä oppii lukemaan kokemusten valossa asettumatta itse tuomarin rooliin. Käyttäytymistä tulkitaan helposti väärin.

Raija