sunnuntai 21. joulukuuta 2014
HUOLTEN PAINAMA
Joskus puhelimeni soi kiivaasti kesken sikeimmän uneni. Silloin tiedän, että eräs henkilö soittaa surujensa keskeltä. Hän on huolissaan läheisestään, joka on ollut pitkään mielisairaalassa. Hän on joutunut oman miehensä raiskaamaksi tuhansia kertoja. Hänen lapsensa on huostaanotettu, sillä hän on ollut raiskauksien vuoksi sekavassa mielentilassa. Isä on saanut huoltajuuden, esittänyt mallikansalaista virkaihmisten silmissä. Tämä on tätä päivää Ruotsissa. Tapasin äidin kesällä hänen vieraillessaan Suomessa. Kohtasin hänen vapinansa, pelkonsa ja pakenemisensa. Kun hän ei uskaltanut enää olla läsnä ihmisten keskellä.
Tiedän, että hänen ystävänsä on taistellut hänen puolesta aina korkeimpia hallintoelimiä myöten tulematta kuulluksi. Kuka näitä heitteille jätettyjä oikein puolustaa? Ei kukaan, sanoisin. Silloin kun virkamiehet näkevät vain asioiden tuloksen, rikkoutuneen ihmisen, eivätkä syitä, on turha puhua mistään ihmisen hyvästä hoivasta.
Lääketieteessä on syöpä, mikä vaatisi perusteellisen remontin. Ihmistä, potilasta ei todellisesti kuulla, hänen kertomustaan pidetään valheena ja keksittynä, jonka on luoneet omat pelot tai toiveet. Mitkään ihmisoikeudet eivät suojaa mielenterveydestään murtuneita, julmuuden kohteeksi joutuneita ihmisiä. Ihminen on diagnoosi.
Ei ole liikaa vaadittu ihmisoikeuksia, joilla voisi turvata ihmisen kuulemista. On kuin lääketiede eläisi itsetarkoituksellista elämää, jossa oireet kannattelevat hoitoja ja lopulta hoitoa ei olekaan ihmisen hyväksi. Lääketeollisuus kasvattaa kukkaroaan roimasti. Mitä enemmän kunnat ja valtio ottavat holhousta ja kontrollia ihmisen elämästä, sitä kauemmas kaikkoaa totuus. Eivät edes läheiset pääse auttamaan.
Joku päivä sitten vierailulla ollut tuttavani kertoi, kuinka kunnajohtaja oli pitänyt puhuttelun pilkun väärästä paikasta toimintasuunnitelmassa. Järjettömät vastuut toisten elämästä tuo paineita, jossa järki jättää, heittää tunkiolle koko ihmisen. Ihmiset on vain numeroita paperilla, eikä kukaan välitä. Ihminen on unohtunut, eikä sitä asiaa helpota uusi sote-järjestelmä. Yhä kauemmas joutuvat ihmiset hyvästä hoivasta.
Raija
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti