Juhannuslukemista.
Muisti on
niin omituisia reittejä kulkeva, että siitä on joskus vaikea saada kokonaiskuvaa,
mutta aina voi yrittää hahmottaa, se tuo helpotusta, kun jotakin ymmärtää.
Pääsin aika
syvälle lapsuuteen, noin kahden ikävuoden ajalle muistin kiinni ottamisessa
muutama vuosikymmen sitten. Haju- ja makumuisti palautuivat ensin, imelinä ja
multaisina, sitten tuli tunnekokemus ja tapahtumamuisti ja muistin parantuessa selkeytyi
kuulo sekä näkö loogisina jatkumoina, ei vain satunnaisina havaitsemisina. (olen
70v.) Hajut ja maut muistin muutaman vuoden ajan, nyt en saa niitä kiinni, ne
ovat muuttuneet muistoiksi/tiedoiksi. Lapsuuskodissani oli kaksi kanaa,
musta ja valkoinen, joita menin katsomaan navettaan. Sitten epäilin, onko
muistini totta, koska silloin laulettiin laulua, ”Musta kana ja valkoinen kana,
menivät kukkoa vastaan”. Soitin sisarelleni, joka oli minua 6
vuotta vanhempi, oliko meillä kanat. Hän vahvisti olleen. Jos ja kun tunteet
jätetään huomiotta, tai niitä ei synny, niitä ei kuulla tai niitä ei tunnista
tai osaa sanoittaa, ne nousevat mieleen vuosikymmentenkin päästä ja niiden
esiintymiskuva on kiinni kokemuksen laadusta. Vanha sielu ja konservatiivinen
muisti ilman uusiutumista ja luovuutta tuo toiston ongelmaa, mutta miten käy,
jos mieli jakautuu, muisti takertuu etuaivolohkolle, tai velloo vain menneisyyden
muistoissa. En usko, että lapsella olisi synnynnäisesti jakautunut mieli, se on
opetuksen ja oppimisen tulos, vain valmius on olemassa.
Lapsen
ohjaaminen (= kasvatus ja opetus) on äärimmäisen tärkeää, eriyttäminen osaamisalueittain, niin ettei lapsi jää ”kokonaisvaltaisuuden”
loukkuun, josta lastenpsykiatri Jari Sinkkonen monesti varoittaa. Lapsen kokemus
ja kehitys jumittuu silloin kuin kaksivuotiaan tasolle, koko keholla aistimusta
ja muistikuvia. Tunteet ovat silloin nk. kehotunteita, mitkä ovat enemmän
kehoaistimuksia, mielen kokemuksia, kuin että ne olisi oppinut tunnistamaan kokemuksesta
syntyneinä tunteina, iloa ja surua, mitkä ovat perustunteita, ja jo lapsen
syntymässä tulleita, keho on vahvempi muistissa ja sisäiset kokemukset jäävät
alle. Nk. perisynnit näen opetetuiksi, kilpailusta tulleina, väkivaltaisen
opetuksen tuloksena, mitkä valitettavasti kehittävät vallanhimoa, ja sen
maailmanhistoria todistaa.
Muistin
rakennetekijöinä aistimuksessa ovat, muoto, merkitys, äänne, ja tunne. Varmaan
muitakin sääntöjä on, tietoni on 30 vuoden takaa ja olen tutkinut vain vähän
muistia. Vain pari viikkoa sitten sain muistutuksen muistisäännöstä. Lääkäri
kertoi kipuni syyksi limapussitulehduksen, mutta muistiin jäikin
lonkkaniveltulehdus, koska ensimmäinen oli tuntematon termi, kuulo ei
vastaanottanut, ennen kuin toinen lääkäri sanoi sen minulle. En siis
tunnistanut sanaa. Psykologiassa puhutaan moralistisesti valikoivasta kuulosta.
Uskon enemmän asian olevan tunnistamisongelma ja/tai psyykkisen puolustuksen
aiheuttama aistimuksen hajoaminen, minuus ei kykene koostamaan muistin osia
toisiinsa, ja taantuessa lapsen tasolle alkaa lohkominen aistimuksena, pois muistista
osia, pois kokemuksesta, missä taustalla ehkä hirvittävyyksiä, jolloin alkaa pako
tilanteesta, ja psyykkinen torjunta. Täytyy muistaa, että välttämättä ei ole
nyt ja tästä tilanteesta, vaan muisto voi ahdistaa jostakin vanhasta, ja se tulee
väistämättä esiin, jos asiaa ei ole voinut käsitellä, tai sitä ei ymmärrä ja
voi myös projisoitua toisiin, heidän ongelmikseen. Tapaukset ovat aina yksilöllisiä, ne eivät aina toistu, ja ongelmia voi olla
näkijässä tulkintana.
Missä se
luovuus oikein asuu, mitkä ovat tavoitteemme, muistin tulisi vaellella aivoissa
eri puolilla? Luovuudessa on kolme vaihetta, myyttinen, rakentaminen,
ja lopputulema, ja sen taustalla on merkitykset ja tunteet. Sitten on laatikkoluovuutta,
mikä on yleisempää, jakautuneessa mielessä, edestakaista siirtelyä kuin
palikoita, mutta asia pysyy samana, kuvitus vaihtelee, ikään kuin mieli syöksähtelisi
menneiden syvämerkityksistä tulevaisuuteen ja mielikuvat siirtyilisivät sen
mukaan, realiteettien salliessa mitäkin. Kun mieli on ehdollistettu olemaan
tietynlainen eikä ole vapautta aivoissa liikehdintään, oleminen voi olla ainoastaan
etuaivolohkolla muiden odotuksia täyttäen, muuten voi saada kuolemantuomion. Tulevaisuudessa
elo saattaa viedä hurmokseen, menneisyydestä ei saa selvää ja/tai sitten ne ovat
mukavasti kontekstissa normaalina kehityksenä ja liike on vapaata. Pakotetut
opit tuovat aivoihin polkuja, joista ei osaa poiketa katsomaan eri kohdista. Jokin
teoria sanoo, että merkitykset ovat tärkeintä mielen kokemuksessa, jolloin
tunteet sitoutuvat niihin ja muisti vahvistuu. Merkityksessä on merkitysskeema
tunnekehityksessä, ja merkitysperspektiivi, kohteen kokeminen yksilön tavoitteena
ja ympäristön vaatimuksina. Kun yksilön merkityksessä nämä kaksi aktivoituu,
syntyy tunneside, merkitys ylläpitää sitä, siksi juuri oppimisen kannalta on
äärimmäisen tärkeää, että tunnekokemukset kohdataan ja käsitellään,
armollisesti. Aivotukija Saarikivi
sanoo, että sekä tulevaisuus, että menneisyyskäsittelyssä aivot aktivoituvat
samasta kohtaa, mikä voi kertoa mielestäni yliaktivoituneesta mielestä. (Yle.fi
sivuilla) Arvot säätelevät sitä mitä valitsemme ja arvot ovat laajemmassa
merkityksessä taustalla, mihin kohdistamme valinnat.
Viktor Franklin
hyvinvoinnin keskeisin oppi olemassaolostamme on löytää tarkoitus ja hyväksyä
kärsimys, mitkä hän kehitti keskitysleirillä. Tarkoitus merkityksen kautta
sinällään on arvokasta. En hyväksy periaatetta, jossa on lupa tuottaa toisille kärsimystä, se on vallan ongelma, tapettavaksi ja psyykestään tuhoutuvaksi ei
tarvitse alistua. Franklinin näkemys, että ihminen olisi aina ajattelukykyinen
ja valitseva, mitä vieläkin toitotetaan, otetaan vain asenne miten suhtautua omiin tunteisiin tai ajatukseen. Itselläni se oli koulutuksen tuoma ja vahvan
fyysisen harjoittelun kyky/työtä, ennen sitä psyykkinen puolustus hajotti ajattelun,
ja muutti kehonkuvan muodottomaksi, mutta psyyken syvyydessä oli kuitenkin
sellainen ominaisuus, mistä Frankl puhuu, ihminen selviytyäkseen (ei varmaan
aina) menee kohti hyvän/kauniin/mielekkään kokemuksia. Mielen ominaisuudessa on
kyky kaunistaa asioita, mikä tuli itselläni selkeästi esiin. Syvätaantumassa palasin
lapsuuden satuihin ja sain takaisin hyvän olon kokemukset. Aistimusten hajoamisesta luulen, että siinä oli taustalla
myös heikko ravinto, ja raskas työ jo varhaislapsuudessa, mikä toi myöhemmin
sairauksia, myös psyyken puolustus väkivallan alla.
Psykoanalyysi
etsii vastausta vaistoista ja vieteistä, mitkä ohjaisivat aina tekojamme ja
valintoja, syvimpänä id, josta seksuaalivietti ohjaisi aktivaatioon, minä on
kolmiosainen, id, ego ja yliminä. Olkoon miten tahansa, varmaan totuutta
kaikissa, mutta ne eivät mitenkään voi toimia, jos ihminen menettää
perusoikeutensa, puhumisen, osallistumisen, oppimissoikeudet ja ravinnon, eikä minuutta
ole, se on toisten armoilla, ja orjuutettu. Menneisyyden suuret ajattelijat
vaikuttavat näkemyksiimme, ihmisen valintakykyä katsotaan yhä hyvän ja pahan
valitsemisena.
Tieto kulkee
aivojen synapseissa välittäjäaineiden avulla. Monia vaikuttajia on muistin
rakentumisessa, vähemmälle huomiolle on jäänyt toiminnallinen puoli. Jos minuutta
ei ole olemassa, sosiaalinen kontrolli estää puhumasta, voiko ajatella vain
yksikseen, vain itseään varten, en usko, rakastava vuorovaikutus on oppimisen
perusta, alistava oppimisen tuho. Milloin kysymyksessä on mielen valittu aktivoituminen,
ja/tai mieli toimii yliaktivaatiossa hurmioituen, yliaktiivisen tahdon ja halun
kautta, ja kenties kielikin on sekaantunut asiaan? Uskon vakaasti siihen, että jos
on tarpeeksi pitkä leikki-ikä seitsemään ikävuoteen vapaana leikkinä, niin
lapsi oppii erottelemaan mielikuvat muistikuvista, mielen tuottamat, tunteiden
aktivoimat, sanakielen oppimisena ja jos ne tasapainottuvat vapaaseen
vaelteluun, minä koostajana ja kartoittajana jäsennellen järjellään ne loogisuuteen, eritellen ja kokonaishahmotukseen.
Muisteja on
erilaisia, ja niillä on tietynlaiset toimintaehdot, niiden ymmärtämiseksi
vaaditaan tiukkaakin analyysiä, mutta joitakin oppeja voidaan pitää pätevinä.
Kuten esim. kuulo-, näkö-, ja lihasmuisti, nk. aistimuistit. Sitten on
toiminalliset opitut muistit, pitkäaikainen ja lyhytaikainen, joiden
toimintaehtona on se, että minä tahtovana on kehittynyt, ja kykenee siirtämään
lyhytaikaisesta muistista pitkäaikaiseen, se ei ole automaattista,
yksipuolisesti ohjatut opetukset estävät tätä toimintaa jo hermostojen tasolla
ei tahdon alaisena, automaattisena toimintona, psyykkisen puolustuksen tuomana.
Muisti on psyyken alainen, se ottaa vastaan sen minkä ymmärtää ja kykenee, ihailut vie tavoitteisiin, inhon puolella hylkäykseen, havaitsemme harvoin tapahtuvaa, erikoisia, vastoin omia muistikuvia olevia, tunnistamattomia,
liiallisia, vastoin omaa kehitystä olevan jne. En ole muistin ja sen
tutkimuksen asiantuntija tai tutkija, ja kerron vain siitä vähäisestä kokemuksesta,
jota itse olen lukenut ja tehnyt lopputyön dementoituneiden muistista. Varmaan on
keksitty jo uudet nimet, opiskelustani on 30v., geriatrian professori Antti Hervosen
lyhytaikaisen muistin toiminnasta oppina. Miten se toimii pelon ja luottamuksen
pohjalta, sitä haluaisin nyt kysyä, turvallisesti liike on hyväksi, kohtuuttomissa
peloissa liike pysähtyy aisteissa?
Kun ei voi
jättää pois kehoaistimusten havaitsemista, ja tunne-elämää ruokkivaa
mielikuvitusta, tasapainon etsiminen on kasvatuksen, opetuksen ja ohjaamisen
tehtävää. Kuinka usein oletkaan kuullut ohjeen, elä tässä ja nyt,
tulevaisuudessa, älä elä menneisyydessä? Ja kuitenkin muistin ja aivotoiminnan
kannalta näiden on oltava hyvässä kontekstissa keskenään toisiaan varten,
liiallinen tulevaisuudessa eläminen voi viedä maniaan, menneisyydessä olevat
eivät avaudu muistiin, tässä ja nyt voi olla pelon kautta kehittynyt
keskittymään psyyken puolustukseen, jossa hermojärjestelmä estää elimistön
toimintaa.
Useampi muistaa elokuvan "Kellokosken prinssessa", jolloin prinsessa alkoi elää tarinoita kuningattarena, pois tästä todellisuudesta, sitä esiintyy nk. normaalien elämässä.
Fyysiset
sairaudet voivat estää hyvää kehitystä, mutta ne ovat useimmiten korjautuvia
oikealla ohjauksella ja hoidolla. Traumat ovat usein esteenä hyvälle muistin kehitykselle.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti