LEIKIN MERKITYS

 

 

Minulla on ollut onni elämässä, että olen saanut leikkiä lapsuudessa vapaasti, luovuudesta on tullut persoonallisuuteen kyky, mikä on palautunut masennuksen jälkeen ja jopa ollut kykyäni masennuksen aikaan, ja edesauttanut masennuksesta selviytymiseen. Syntymäkotikuntani, Valtimon Sivakka oli edelläkävijä leikin tunnustamisessa tärkeäksi asiaksi. Se, että äitini antoi luvan leikkiä, oli tekijä, jossa syvätunteiden ja syväoppimisen kehittyminen persoonallisuuteen mahdollistui. Kansakoulun opettaja Anja Hämäläinen toi hyvin vahvasti leikkiä ja laulua opetuksessa, josta on tehty tutkimuksia kansaperinteen laitokselle viidenkymmenen vuoden ajalta ja tuotettu siitä myös TV tallenteita.

Leikki syvällisenä oppina on hahmon syntymistä, ensin myyttinen, unenomainen epäselvävaihe, kuin irrationaalinen epähahmo ja sitten rakentamisen vaihe koostaen ja lopputuloksena näkemys, tämä on ajattelutasoa, jossa tiedostamattoman aktivoituminen rakentuu tietoiseksi ajatteluksi.  Tunteet ovat ajattelun alla aktivoivia tekijöitä, syvätunteita, jotka syntyvät tiedostamattomasta, joiden syntyihin ei voi itse vaikuttaa. Leikki on myös kuvitelmaa, jossa syvähahmottuneet nähdyt, kuullut ja sanallistetut järjestelyt surffailevat etuaivolohkolla ja tuottavat toimintoja. Leikit voi karkeasti jakaa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin. Leikki on yksilöllisyyden perusta, siinä on mieli ja merkitys.

Kun YK-lapsiasiantuntija sanoi jo 20 vuotta sitten, että leikki on menetetty, se on vakava oire yhteiskuntien epäonnistumisesta. Meitä ohjaa kilpailut, taistelu ja selviytyminen arjessa, jossa koko aja mitataan ihmisen kykyjä toisiinsa nähden ja vertaillaan täysin absurdein argumentein minuutta. Tuntuu, että kaikki on valjastettu tuottavuuteen ja suorittamiseen, eikä syväoppiva ihminen pääse esiin. Lapsuudessa kilpailu täysikäisyyteen asti pitäisi pääsääntöisesti kieltää, vaikka vertailua on luonnollisesti, ei kasvattajien ja opettajien tarvitse ruokkia kilpailulla ihmisyyttä kohti toistensa tuhoamista. Leikki on tie ajatteluun, tuntuu siltä, ettei yksilöiden halutakaan oppivan ajattelua, vaan uskomaan käskyjä. En ole mitenkään vallattomien yksilöarvojen puolustaja, mutta en ymmärrä yksilön tuhoamista, että hallitsijat ja valtaa väärinkäyttävät voisivat käyttää ihmisiä hyödykkeinä. Työn merkitystä ihmiskunnan kehitykseen olisi arvioitava huomattavasti tarkemmin, sen tuhovoimista kehittäviin vaikutuksiin. Kuten myös rakkaus voi muodostua sairaalloiseksi ja yksipuoliseksi, rakkaus kauneimmillaan on vuorovaikutusta toisensa kunnioittamisessa itsemääräytyen ja leikkikin mihin tahansa liitettynä tuo tuhoa.

Freudista on paljon negatiivista huomauttamista, mutta myös positiivista. Hänen teesinsä elämän ylläpitäjänä on työ, rakkaus ja leikki.

Jostain erityispedagogiikan luentomonisteesta lainattua;

Tavallisissa spontaaneissa leikeissä vuorottelee järjestys ja kaaos. Suotuisassa kehityksessä on tärkeää antaa tilaa myös rajuille leikeille. Useiden tutkijoiden mukaan lapsi käyttää LEIKKITILANTEESSA kehittyneempää kieltä kuin muissa sosiaalisissa tilanteissa. Leikillä on ratkaiseva merkitys kulttuurin kehitykselle. Leikkiin sisältyy inhimillisen kulttuurin ydin.

Hyvätasoinen leikki on; mielikuvitusrikasta, pitkäjänteistä ja keskittynyttä, johdonmukaista – leikissä on juoni ja idea, vuorovaikutuksellista, rakenteellista, leikissä on alku ja kesto ja lopetus, sisältörikasta, kykeneväistä muuttumaan, muuntautumaan, mielihyvää tuottavaa, lapsi nauttii sitä, mukaansatempaavaa, leikki on saanut alkunsa lapsesta itsestään,

Huonotasoinen leikki on; Lyhytkestoista ja lyhytjännitteistä, ei juonta eikä etene päämäärään, levotonta ja keskittymätöntä, saman asian mekaanista toistoa, jatkuvan riitelyn täyttämää, leikissä ei ole toimivaa vuorovaikutusta, toisen jatkuvaa häiritsemistä, riehumista hiki päässä, kaoottista hahmottumista, leikki on näennäistä eikä lapsella ole siihen vahvaa intensiteettiä.

Leikissä on kuvittelun tuomaa kykyä, mutta se on erilasta kuin psyykkisestä puolustuksesta tullutta valhetta.

Kymmenvuotiaana muutimme syntymäkylän suojasta kylälle, jossa yhteisön normit olivat raakoja, oli kilpailua, syrjintää, uskonnollisuutta ja vainoharhaisuutta, kylän ihmisten osallistuminen oli hierarkkista sanelua ilman vuorovaikutuksen mahdollisuutta. Tällöin minuun istutettiin vallan avulla roolit, pelon ja pimeyden maailmaan, jotka toivat myöhemmin pakkoroolin samaistumisena, eikä tunne-elämä enää toiminut, syväitseys katosi sanakieltä myöten, se oli yhteisövallan väärinkäyttöä. Näin leikkimielisyyteni katosi pitkäksi aikaa.

Raija