KUULEEKO HÄN?

 

Kuuleminen on merkittävimpiä asioita ihmissuhteissa ymmärryksen synnyttämiseksi. Onko kuuleminen itsestäänselvyys? Saan tietoa fysiologisesta kuulemisesta, vasaroiden, alasimien ja jalustojen toiminnasta ja erilaisten muiden tekijöiden vaikutuksesta kuulon syntymiseen kuuloelimissä, fysiologiset tekijät, fysiikan lait ja toiminalliset edellytykset. On psykologista kuuloa, mutta mistään en ole saanut lukea sosiaalisesta kuulosta. En ole asiantuntija, minulla on ainoastaan lukiotason fysiikan, fysiologian ja kemian opinnot sekä anatomiaa ja oppimisen vaikutuksia oman elämän kauttakin, teknisestä ihmiskuvasta käsin. Opistotasoinen koulutukseni oli ihmistieteitä. Psykologisen kuulon ymmärryksessä näyttää olevan ihmiskäsitys, jossa yksilö itse valitsee, hänellä on halu ja tahto mielensä ominaisuutena, sosiaalisia ehtoja ei ikään kuin nähdä, ja ihmiskäsitys voi viedä harhaan, tunne-elämä ei välttämättä selitä kaikkea, se voi yksipuolistaa. Fyysiset periytyneet sairaudet ovat eri asia kuin tässä puhun, joiden vuoksi kuuloa ei ole, näkeekö lääketiede liikaa sairauksia kemian takaa, tai aineenvaihdunnan aikaansaamana kemiallisina reaktioina monimutkaisessa eritys ja aineenvaihduntajärjestelmässä tunteiden ja mielen vaikutteina, mutta en ole lääkäri. Sosiaalisen kuulon vaikutus terveyteen on mittaamaton.

Nuoruudessa menetin osittain kuuloni väkivallan vuoksi, alle kolmekymppisenä, koska ympäristö halusi salata luodun valheensa tai ei saanut siitä tietoa salaamisen vuoksi. Virallisia teitä pitkin en saanut apua, päinvastoin, rikos oli niin häpeällinen, että se vaiettiin kaikkialla, eihän muut aiheuta mitään pahaa, se on yksilön mielen harhaa, vain itse voi muuttua, tuo Jumalaksi luotu totuus.

En tiedä, onko korvalääkäreillä erikoistietoa ja/tai tutkimuksia ja/tai käsityksiä sosiaalisesta kuulosta, mutta tietoa siitä en ole löytänyt. Professori Hervonen opetti joskus, että aistit tarvitsevat jatkuvaa liikennettä, pysyäkseen terveenä. Sosiaalisessa kuulossa tämä estyy, ympäristö alistaa ihmisen pakkokuulemiseen, kuulemattomuuteen ja/tai hiljaisuuteen, joskus ihminen voi itse valita, uskon, että vauriot syntyvät ulkoisesta pakottamisesta, mikä lienee tuttua myös -50 luvun koulumaailmasta. Kuulo on myös oppimisen näkökulma, vauva ja lapsi eivät osaa vielä riittävästi kieltä, kuljettaakseen tiedon virtaa tutkittavaksi, jossa toiminnallinen fysiikka ohjaa. Voi sanoa, että tämä ilmenee lasten sairauksina, korvatulehduksina lapsuudessa. Elimistön ominaisuudet ja toiminta vaikuttavat siihen, miten kuuleminen mahdollistuu. Yhteisön asettamat pakkonormit voivat viedä mielen ahdistuksen ehdollistumiseen ja mieli pidättäytyy ehtojen mukaiseen toimintaan. Elimistön toiminta on parhaimmillaan mielen ja tunteiden vapaudessa, itsensä ilmaisussa.

Sosiaalisen kuulon menetyksen aikaan puheeni oli vähäistä, mieleni ahdistukseen ajettu ja masennuksessa. Ikään kuin koko kuulon kehittymistä saattoi tarkastella keskittymisen kautta. Oli keskittyvä niin paljon olemaan ympäristön vaatimusten mukainen, että se tuhosi itsen aktiivisuuden, aggressio velloi mielessä, tuhoten aistimukset ja hajottaen, alkuun oli keskittyminen, mikä vei liialliseen lihasten jännittämiseen ja pidättäytymiseen, ettei aistimukset olisi ryöpsähtäneet ulos, lopussa mieli alkoi hajottaa. Sain todella julmat rankaisut, jos omaa tahtoa ilmeni, eleissä tai sanoissa. Niinpä vielä kolmekymppisenä kärsin korvaelinten liiallisesta keskittymisestä, kuin lapsenomainen kuuleminen, kun kieltä ei saanut olla, taantumisen ilmentymä. Korvakäytäväni kuivuivat ja raksuivat, voitelin niitä kerran vaseliinilla, mikä oli mieheni mielestä tosi hauskaa, minun korvakipuihini helpotus, tuo maalaisjärki tekee joskus omapäisiä hoitoja. Onni onnettomuudessa oli se, että lapseksi taantuminen toi ymmärryksen pohtia ihmisyyttä ja saada takaisin lapsuuden kokemukset mielessä, kehossa ja tunteiden osalta. Menneisyyden avaaminen on tie vapauteen, mielen luonnolliseen toimintaan, mielikuvituksen vapauteen, siihen, kun unet hoitaa mielenterveyttä unien kautta. Jotenkin lapsuuteen ja taantumaan meno on aiheuttanut terapeuttisen hoidon itsestään löytäessään lapsuuden kokemukset, mutta ei siihen ole viisasta kulkea koko elämäänsä, on ihmisoikeutta kokea onnistumista ja iloa elämässään ilman suurta kärsimystä, saada apua.

Kun ihmisellä on oma tahto ja halu, minuudessa voi kehittyä valikoivaa kuulemista psykologian mukaan, tiedon puutteen vuoksi, kiireen, oman tietoisuuden ja tiedostamattoman mielen toiminnasta niin hallittuna kuin hallitsemattomana. Sosiaalisessa kuulossa muistista tippuu osia pois, mieli lohkoo, häpeä pirstoo ja syyllisyys vaientaa, ja arvot määräävät mitä saa olla ja näkyä, mieli hajoaa, pelko ja rangaistukset johtaa.

Jos ja kun keskittyminen jatkuu pitkään, kuvittelen omalla fysiologisella näkemykselläni, että se vie yksipuoliseen elinten aktivoitumiseen, osan jäädessä syrjään toiminnallisesta vuorovaikutuksesta elinten välillä. Kun joku elinosa jää toimimattomaksi, kun valtasuonten/lihasten voima ottaa käytävät haltuun, saattaa pienten verisuonten toiminta estyä ja voi syntyä tulehduksia. Siihen vaikuttaa peritty fyysisyys, oppiminen ja toiminta. Näin ollen ympäristöllä, kasvatuksella, ja opetuksella on merkittävä vaikutus siihen, voiko kuulo toimia normaalisti. Sosiaaliset normit vaikuttavat ratkaisevasti siihen, voiko yksilö toteuttaa vuorovaikutuksellista toimintaa itsensä ja toisten kanssa, onko aistien käyttö yksipuolista, liiallista, suljettua tai liian vähäistä.

Näin ollen yksilön oikeudet ovat merkittävin asia, jolla voidaan estää fyysistä epätervettä toimintaa ja oppimista, vapaus, liikkuminen ja itseilmaisu ovat arvoja, joista ei voi luopua.

Raija