Kuuleminen on
merkittävimpiä asioita ihmissuhteissa ymmärryksen synnyttämiseksi. Onko
kuuleminen itsestäänselvyys? Saan tietoa fysiologisesta kuulemisesta,
vasaroiden, alasimien ja jalustojen toiminnasta ja erilaisten muiden tekijöiden
vaikutuksesta kuulon syntymiseen kuuloelimissä, fysiologiset tekijät, fysiikan
lait ja toiminalliset edellytykset. On psykologista kuuloa, mutta mistään en
ole saanut lukea sosiaalisesta kuulosta. En ole asiantuntija, minulla on
ainoastaan lukiotason fysiikan, fysiologian ja kemian opinnot sekä anatomiaa ja
oppimisen vaikutuksia oman elämän kauttakin, teknisestä ihmiskuvasta käsin.
Opistotasoinen koulutukseni oli ihmistieteitä. Psykologisen kuulon
ymmärryksessä näyttää olevan ihmiskäsitys, jossa yksilö itse valitsee, hänellä
on halu ja tahto mielensä ominaisuutena, sosiaalisia ehtoja ei ikään kuin nähdä,
ja ihmiskäsitys voi viedä harhaan, tunne-elämä ei välttämättä selitä kaikkea,
se voi yksipuolistaa. Fyysiset periytyneet sairaudet ovat eri asia kuin tässä
puhun, joiden vuoksi kuuloa ei ole, näkeekö lääketiede liikaa sairauksia kemian
takaa, tai aineenvaihdunnan aikaansaamana kemiallisina reaktioina
monimutkaisessa eritys ja aineenvaihduntajärjestelmässä tunteiden ja mielen vaikutteina,
mutta en ole lääkäri. Sosiaalisen kuulon vaikutus terveyteen on mittaamaton.
Nuoruudessa menetin
osittain kuuloni väkivallan vuoksi, alle kolmekymppisenä, koska ympäristö
halusi salata luodun valheensa tai ei saanut siitä tietoa salaamisen vuoksi. Virallisia
teitä pitkin en saanut apua, päinvastoin, rikos oli niin häpeällinen, että se
vaiettiin kaikkialla, eihän muut aiheuta mitään pahaa, se on yksilön mielen
harhaa, vain itse voi muuttua, tuo Jumalaksi luotu totuus.
En tiedä,
onko korvalääkäreillä erikoistietoa ja/tai tutkimuksia ja/tai käsityksiä sosiaalisesta
kuulosta, mutta tietoa siitä en ole löytänyt. Professori Hervonen opetti
joskus, että aistit tarvitsevat jatkuvaa liikennettä, pysyäkseen terveenä.
Sosiaalisessa kuulossa tämä estyy, ympäristö alistaa ihmisen pakkokuulemiseen,
kuulemattomuuteen ja/tai hiljaisuuteen, joskus ihminen voi itse valita, uskon,
että vauriot syntyvät ulkoisesta pakottamisesta, mikä lienee tuttua myös -50
luvun koulumaailmasta. Kuulo on myös oppimisen näkökulma, vauva ja lapsi eivät
osaa vielä riittävästi kieltä, kuljettaakseen tiedon virtaa tutkittavaksi, jossa
toiminnallinen fysiikka ohjaa. Voi sanoa, että tämä ilmenee lasten sairauksina,
korvatulehduksina lapsuudessa. Elimistön ominaisuudet ja toiminta vaikuttavat
siihen, miten kuuleminen mahdollistuu. Yhteisön asettamat pakkonormit voivat
viedä mielen ahdistuksen ehdollistumiseen ja mieli pidättäytyy ehtojen
mukaiseen toimintaan. Elimistön toiminta on parhaimmillaan mielen ja tunteiden
vapaudessa, itsensä ilmaisussa.
Sosiaalisen
kuulon menetyksen aikaan puheeni oli vähäistä, mieleni ahdistukseen ajettu ja
masennuksessa. Ikään kuin koko kuulon kehittymistä saattoi tarkastella
keskittymisen kautta. Oli keskittyvä niin paljon olemaan ympäristön vaatimusten
mukainen, että se tuhosi itsen aktiivisuuden, aggressio velloi mielessä,
tuhoten aistimukset ja hajottaen, alkuun oli keskittyminen, mikä vei
liialliseen lihasten jännittämiseen ja pidättäytymiseen, ettei aistimukset olisi
ryöpsähtäneet ulos, lopussa mieli alkoi hajottaa. Sain todella julmat rankaisut,
jos omaa tahtoa ilmeni, eleissä tai sanoissa. Niinpä vielä kolmekymppisenä
kärsin korvaelinten liiallisesta keskittymisestä, kuin lapsenomainen
kuuleminen, kun kieltä ei saanut olla, taantumisen ilmentymä. Korvakäytäväni
kuivuivat ja raksuivat, voitelin niitä kerran vaseliinilla, mikä oli mieheni
mielestä tosi hauskaa, minun korvakipuihini helpotus, tuo maalaisjärki tekee
joskus omapäisiä hoitoja. Onni onnettomuudessa oli se, että lapseksi
taantuminen toi ymmärryksen pohtia ihmisyyttä ja saada takaisin lapsuuden kokemukset
mielessä, kehossa ja tunteiden osalta. Menneisyyden avaaminen on tie vapauteen,
mielen luonnolliseen toimintaan, mielikuvituksen vapauteen, siihen, kun unet
hoitaa mielenterveyttä unien kautta. Jotenkin lapsuuteen ja taantumaan meno on
aiheuttanut terapeuttisen hoidon itsestään löytäessään lapsuuden kokemukset,
mutta ei siihen ole viisasta kulkea koko elämäänsä, on ihmisoikeutta kokea
onnistumista ja iloa elämässään ilman suurta kärsimystä, saada apua.
Kun
ihmisellä on oma tahto ja halu, minuudessa voi kehittyä valikoivaa kuulemista
psykologian mukaan, tiedon puutteen vuoksi, kiireen, oman tietoisuuden ja tiedostamattoman
mielen toiminnasta niin hallittuna kuin hallitsemattomana. Sosiaalisessa
kuulossa muistista tippuu osia pois, mieli lohkoo, häpeä pirstoo ja syyllisyys
vaientaa, ja arvot määräävät mitä saa olla ja näkyä, mieli hajoaa, pelko ja
rangaistukset johtaa.
Jos ja kun
keskittyminen jatkuu pitkään, kuvittelen omalla fysiologisella näkemykselläni, että
se vie yksipuoliseen elinten aktivoitumiseen, osan jäädessä syrjään
toiminnallisesta vuorovaikutuksesta elinten välillä. Kun joku elinosa jää
toimimattomaksi, kun valtasuonten/lihasten voima ottaa käytävät haltuun, saattaa
pienten verisuonten toiminta estyä ja voi syntyä tulehduksia. Siihen vaikuttaa peritty
fyysisyys, oppiminen ja toiminta. Näin ollen ympäristöllä, kasvatuksella, ja
opetuksella on merkittävä vaikutus siihen, voiko kuulo toimia normaalisti.
Sosiaaliset normit vaikuttavat ratkaisevasti siihen, voiko yksilö toteuttaa
vuorovaikutuksellista toimintaa itsensä ja toisten kanssa, onko aistien käyttö
yksipuolista, liiallista, suljettua tai liian vähäistä.
Näin ollen
yksilön oikeudet ovat merkittävin asia, jolla voidaan estää fyysistä
epätervettä toimintaa ja oppimista, vapaus, liikkuminen ja itseilmaisu ovat
arvoja, joista ei voi luopua.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti