tiistai 10. syyskuuta 2019

TRAUMOJEN JÄLKEINEN TUOMITSEMISONGELMA



Usein meillä on taipumuksena antaa yleispäteviä ohjeita käyttäytymiseen. Kuitenkin kaikilla on erilaiset taustat yksilöistä ja yhteisöistä riippuen käyttäytymisen takana, ja neuvot eivät voi olla samanlaisia. Kaikki käyttäytyminen ei johdu opituista tavoista, kaikkea ei voi hallita, ja erilaiset kokemukset tuovat erilaista käyttäytymistä, ja joskus kokemukset luovat jopa käyttäytymispiirteitä, mikä tulee traumaattisesta kokemuksesta. 

Kun trauma on kaltoin kohtelusta tulevaa, siinä syytetään kaltoin kohtelijaa, ja tällainen trauma nostaa juuri pintaan psyykkisen puolustusreaktion, asian esille ottajaa syytetään oman trauman kautta syylliseksi, kun trauma on käsittelemättä.

Otetaan esimerkiksi yksilöön kohdistuva kaltoin kohtelu, tuomitseminen ja syyttäminen. Tyypillisesti meillä ajatellaan niin, että yksilö on tehnyt jotain typerää, rikkonut sääntöjä, ollut inhottava, ylimielinen tmv. Olemme oppineet, että vika on persoonallisuudessa.

On kuitenkin käyttäytymistä, jossa yksilö voi rajustikin hyökätä, olla inhottava, ja brutaali, ja/tai tehdä itsemurhan itsetuhossaan. Ja nämä ovat yhteisörikokset. Kun yhteisö on tehnyt rikoksen ja salaa sen, on vaarana, että tuo uhri voi paljastaa sen, ja silloin käytetään julmia häpäisymenetelmiä, ettei salattu rikos paljastuisi. Tällaisessa rikosyhtälössä tuomitseminen ja syyttäminen on rajua, uhria syyllistetään, jopa murhataan. Joskus tekisi mieli jopa sanoa, että siveellisyysnormit ovat joissakin uskonnoissa moraalin kääntöpuoli, nainen alistetaan ja murhataan, koska mies käyttää valtaa väärin ja tekee rikoksen. Tämän tyyppistä kunniamurhaa ratkaistaan aivan tavallisissa yhteisöissä erilaisissa asioissa, ja ne ovat vaan eri muotoisia.

Raija




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti