Usein meillä
on taipumuksena antaa yleispäteviä ohjeita käyttäytymiseen. Kuitenkin kaikilla
on erilaiset taustat yksilöistä ja yhteisöistä riippuen käyttäytymisen takana,
ja neuvot eivät voi olla samanlaisia. Kaikki käyttäytyminen ei johdu opituista
tavoista, kaikkea ei voi hallita, ja erilaiset kokemukset tuovat erilaista
käyttäytymistä, ja joskus kokemukset luovat jopa käyttäytymispiirteitä, mikä
tulee traumaattisesta kokemuksesta.
Kun trauma on kaltoin kohtelusta tulevaa,
siinä syytetään kaltoin kohtelijaa, ja tällainen trauma nostaa juuri pintaan
psyykkisen puolustusreaktion, asian esille ottajaa syytetään oman trauman
kautta syylliseksi, kun trauma on käsittelemättä.
Otetaan esimerkiksi
yksilöön kohdistuva kaltoin kohtelu, tuomitseminen ja syyttäminen.
Tyypillisesti meillä ajatellaan niin, että yksilö on tehnyt jotain typerää, rikkonut
sääntöjä, ollut inhottava, ylimielinen tmv. Olemme oppineet, että vika on
persoonallisuudessa.
On kuitenkin
käyttäytymistä, jossa yksilö voi rajustikin hyökätä, olla inhottava, ja
brutaali, ja/tai tehdä itsemurhan itsetuhossaan. Ja nämä ovat yhteisörikokset. Kun
yhteisö on tehnyt rikoksen ja salaa sen, on vaarana, että tuo uhri voi
paljastaa sen, ja silloin käytetään julmia häpäisymenetelmiä, ettei salattu
rikos paljastuisi. Tällaisessa rikosyhtälössä tuomitseminen ja syyttäminen on
rajua, uhria syyllistetään, jopa murhataan. Joskus tekisi mieli jopa sanoa,
että siveellisyysnormit ovat joissakin uskonnoissa moraalin kääntöpuoli, nainen
alistetaan ja murhataan, koska mies käyttää valtaa väärin ja tekee rikoksen. Tämän
tyyppistä kunniamurhaa ratkaistaan aivan tavallisissa yhteisöissä erilaisissa asioissa,
ja ne ovat vaan eri muotoisia.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti