VÄÄRÄT TUNTEET

Maria Veitolan ja Sara Siepin haastattelu EVS ohjelmassa on nostanut hälyn sosiaalisessa mediassa. Voiko tunteet olla vääriä? Ei voi, tunteet ovat aina oikein, ne syntyvät jostakin. Jos on sovittu jotkin pelisäännöt, on sovittu kysymykset etukäteen, ja ne muuttuvat, on petetty luottamus, on horjutettu haastateltavan luottamusta itseensä. Sopimus on aina sopimus, sitä noudatetaan. Pelisäännöt ovat sitä varten, että niitä noudatetaan, muuten ajaudumme mielivaltaan, jossa pelejä pelataan ilman minkäänlaisia sääntöjä. Joskus, tosin perin harvoin, tunteet syntyvät siitä, että ne ovat ristiriidassa yksilön omiin ihanteisiin nähden, kuten esim. lasta lyödään ja yksilö ei pysty hyväksymään sitä. On tuhansia eri syitä, josta tunteet voivat nousta pintaan.

Viimeksi loukkaannuin siitä, että muistojani ei pidetty tosina, vaan fiktiona, ja ne haluttiin kumota ja kieltää.  Tässä rikottiin pelisääntöjä ihmisen oikeudesta itseilmaisuun. Koska loukkaantumiseni oli syvä ja raju, taustalla oli tapahtuma, joka sattui verisesti. Kun jouduin raiskauksen uhriksi, minua ei uskottu, sitä sanottiin mielikuvitukseksi. Pelisääntöjä ja sopimuksia ei tule rikkoa, on olemassa ihmisoikeudet, joita on noudatettava, on sopimukset palkanmaksusta, jota tulee noudattaa. Kun rikomme sovittuja sääntöjä, emme voi luottaa toisiimme, turvallisuus järkkyy ja mielemme reagoi.

Yksi sosiaalisten opintojen tärkeimmistä opeista oli se, kuinka kohtelen toista ihmistä, ovatko hänelle samat pelisäännöt kuin itselleni. Kun muistojeni todenperäisyyttä epäiltiin, taas kerran hämmästyin siitä, kuinka toiselle ihmiselle onkin erilaiset säännöt kuin itselle. Henkilö, joka lähti tukemaan loukkaajaa, oli itse kokenut nuoruudessa rajun loukkaamisen, ja hänen totuutensa oli hylätty vanhemman toimesta, ja kuinka monta kertaa hän kertoi minulle loukkaantumisestaan, ja syvästä viillosta sieluun. Mutta nyt kun sama tapahtui minulle, se olikin väärä loukkaantuminen. Kun kysymys on jo kuusikymppisestä ihmisestä, jotakin olisi luullut opittavan. Kaikkein tärkein asia sopimusten rikkomisesta, periaatteiden noudattamattomuudessa, on toisen arvostus, jos arvostusta ei ole, on helppo loukata toista, jättää huomiotta.

Joskus on tietenkin inhimillistä, että olemme ymmärtäneet väärin, puhuneet epäselvästi, sopineet hatarasti, mutta aikuisuudessa pitää pyrkiä selkeisiin sääntöihin ja kunnioitukseen, se on vähintä.

Raija