SOSIAALISIA ONGELMIA

Pasi Sillanpää kritisoi Uuden Suomen kolumnissaan; Hyvät professorit, Heikki Hiilamo ja Bengt Holmström, olette tulleet ulos ajatuksilla siitä, että ihmisten mahdollisuuksia vapaaseen keskusteluun tulee rajoittaa. Ensin Bengt Holmström valitti, että demokratia kärsii siitä, että keskeneräisiä asioita spekuloidaan julkisuudessa. Näkemys on sittemmin tuomittu muiden tieteentekijöiden toimesta. Tänään sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo esittää Verkkouutisten mukaan sitä, että sosiaalisen median populismia tulisi rajoittaa lainsäädännöllä. (Kannattaa lukea koko kirjoitus).

Minullakin on mennyt usko yhteisöiden rakentaviin ja uudistaviin vaikutuksiin. Olen nähnyt paljon enemmän pahoja vaikutuksia kuin hyviä, en silti tuhoaisi demokratiaa ja vuorovaikutuksia. Asiaa voi tarkastella kulttuurista käsin. Minkälaisia sosiaalisia käytänteitä kulttuurit tuottavat. Suomi on käskytysvallan alaisuudessa saanut tavallaan kansanluonteen piirteekseen käskyttämisen kyvyn. Tällöin hierarkkiset käytänteet vahvistuvat, ja luokkaerot kasvavat. Sosiaalisuus rakentuu valtaan, jota yhteisön antaman aseman kautta tuotetaan ja uusitaan. Tämä on siis tasavaltaisen yhteiskunnan normia, jossa ihanteet ei niinkään täyty, vaan kansanluonne muokkaa ne vallan kautta.

Mutta katsotaanpa samaa asiaa kuningaskunnan hierarkkisuuden kautta. Jos kuningaskunta on kehittynyt kunnioituksen pariaatteella, se todennäköisemmin tuottaa hyvää sosiaalisella kanssakäymiselle esimerkin kautta, mutta jos kuningas on diktatuurinen, se tuottaa samaa käskytysvaltaa kuin tasavallan systeemit. Kunnioittamisen elkeitä voi joiltakin osin nähdä nykyisen Englannin kuningattaren kaudella. Molemmissa negatiivisissa skenaarioissa on taustalla vallan väärinkäyttö ja ihmisen ylivalta toiseen nähden. Siksi minä uskon tuohon Kristinuskon Jumala käsitykseen, jossa yksilö saa ja joutuu tutkimaan itseänsä ja vallankäyttöään.

Tuossa uidessa pohdin alamainen sanan käyttöä, josta joskus keskusteltiin kiivaasti ja tuli mieleeni alivaltainen. Ihminen tarvitsee valtaa itsensä hallitsemiseen itseyden säilyttämiseksi, mutta ei muiden, kun itsenäistyminen on tapahtunut. Hallinnalliset järjestelmät eivät voi olla itsetarkoituksellisia, ne on tarkasti priorisoitava. Tähän mielestäni Kristinusko myös opettaa, Jumala laittoi ihmisen valitsemaan. Kunnioittamisen kautta kehittyy positiivisia vuorovaikutuksia, jossa erilaisuudet tuottavat iloa.

Raija