torstai 23. marraskuuta 2017

VALLAN TUNKEMAT



Tiede on tuonut kohteellistamisen ongelman jokaiseen nurkkaan. Kaikki on oltava mitattavaa, todettavaa, nähtävää ja ilmiötä analysoivaa, osiin jaettua ja kokonaisuutta kartoittava. Ajatuksessa ei sinällään ole pahaa, mutta siitä on syntynyt lieveilmiö, joka on jo huolestuttavaa. Ihmiset tarkkailevat toisiaan kuin laboratoriossa. Olemme tieteen orjia, tieteestä on tullut Jumala.

Tarkkailemisen ongelmana on vallan siirtyminen itseltä itsen suhteen toiselle, ei ole vastuuta itsestä, on toisen määrittelemä ihmisyys, jota alkaa itsekin liikaa tarkkailla, pelkäämään virheitä, jne. Itse asiassa on syntynyt tunkeutujien luokka, joka valvoo ja tarkistaa toisen oikean ja väärän, kun sen pitäisi olla yksilön vastuulla. Tämä on pitkälti jäänne patriarkaalisesta kulttuurista, jossa jumalia synnytettiin.

Koululuokissa on esimerkki oppilaat, jotka valmentavat. Tämä on sama asia, kuin hymypatsaiden ongelma, jota on kritisoitu monissa yhteyksissä. Se vie mallioppilaalta lapsuutta, ja tarkkailtavalta itsemääräämisoikeutta. En vastusta sitä, että huonoon käytökseen pitää puuttua, mutta elämässäni olen nähnyt liian usein sen, että aikuiset syyllistyvät kohtuuttomiin vaatimuksiin, kohtuutta ei ole. Ja yksi merkittävin henkisen kasvun eheyttäjä on konstruktiivinen oppimismetodi, jossa yksilöllä on itsellä ratkaisun avaimet ongelmiin. Tämä vaatii korkeatasoista koulutusta ja ammattiosaamista, että sillä voidaan suojella ihmisyyttä, opettajilta ja kasvattajilta.

Tarkkailija alkaa nähdä mörköjä siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Luonteenpiirteeseen saattaa tulla vainoamisen piirteitä. Olenko minä veljeni vartija, kysytään isossa kirjassa? Juuri ihmisluonteen syynääminen ja järjestelmään pesiytyminen tuo ongelman, jossa se itsessään synnyttää ongelmia. Työpaikoilla tämä on suuri ongelma. On kuin osa työntekijöistä olisi jatkuvasti evakossa, paossa sitä valtaa mitä toisille on annettu järjestelmään uskoen, toisen vartiointi.



Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti