maanantai 23. lokakuuta 2017

TÄYDELLINEN NAINEN TAI EI



Seksuaalisuus on kautta aikain ollut taistelua siitä, mikä on se seksuaalisuuden ydinkysymys, onko se valtaa, onko se alistumista, onko se täydellistä harmoniaa, ja lihallisuuden ylistyslaulua vai mistä oikein on kysymys. Näitä kaikkia muotoja on saavutettavissa, täydellinen onnistuminen on monien joukossa. Aina se ei onnistu, joskus ei tavoita sitä, sillä niin monet asiat vaikuttavat onnistumiseen. Täydellisyyttä osaa arvostaa, kun on kokenut epätäydellisyyttä.

Parhaiten ehkä täydellisyyttä kuvaa antautuminen toiselle. Kun ei etsi tahtonsa kautta omaa huipentumaa, on antautumisessa kuin paras sinfonia löydettävissä.

Ehkä hankalimpia asioita, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on tuotu seksuaalisuudesta keskusteluun, on mieskuva, jonka kautta on määritelty seksuaalista kokemusta myös naisella. Uskon, että mieskuvan kautta syntynyt olemus sisältää enemmän voimallisuutta ja täyttymistä, kuin naiskuvan kautta rakennettu. Naisesta luotu glitoriskuva, jossa se täyttyy verellä kuin miehen penis, on ehkä kuvaavinta tässä keskustelussa. On kuin koko seksuaalisuus olisi tuon täyttyvän veren illuusio nautinnosta, voima-aistimuksia.

Loppujen lopuksi ihminen on kokonaisesti kokeva. Kun tunteet ovat kohdallaan, myös antautumisen ilo on vahvimmillaan. Ihmisen pilkkominen eri kuvien kautta on kuin sahaisi kokonaan pois rakkauden ihmisyyden syvintä ydintä, sitä iloa, jonka voi saada kun eläytyy ja antautuu toisen nautinnosta iloitsemiseen ja jakaa sen aistimusten virrassa.

Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti