Seksuaalisuus
on kautta aikain ollut taistelua siitä, mikä on se seksuaalisuuden ydinkysymys,
onko se valtaa, onko se alistumista, onko se täydellistä harmoniaa, ja
lihallisuuden ylistyslaulua vai mistä oikein on kysymys. Näitä kaikkia muotoja
on saavutettavissa, täydellinen onnistuminen on monien joukossa. Aina se ei
onnistu, joskus ei tavoita sitä, sillä niin monet asiat vaikuttavat
onnistumiseen. Täydellisyyttä osaa arvostaa, kun on kokenut epätäydellisyyttä.
Parhaiten
ehkä täydellisyyttä kuvaa antautuminen toiselle. Kun ei etsi tahtonsa kautta
omaa huipentumaa, on antautumisessa kuin paras sinfonia löydettävissä.
Ehkä
hankalimpia asioita, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on tuotu
seksuaalisuudesta keskusteluun, on mieskuva, jonka kautta on määritelty
seksuaalista kokemusta myös naisella. Uskon, että mieskuvan kautta syntynyt
olemus sisältää enemmän voimallisuutta ja täyttymistä, kuin naiskuvan kautta
rakennettu. Naisesta luotu glitoriskuva, jossa se täyttyy verellä kuin miehen
penis, on ehkä kuvaavinta tässä keskustelussa. On kuin koko seksuaalisuus olisi
tuon täyttyvän veren illuusio nautinnosta, voima-aistimuksia.
Loppujen
lopuksi ihminen on kokonaisesti kokeva. Kun tunteet ovat kohdallaan, myös
antautumisen ilo on vahvimmillaan. Ihmisen pilkkominen eri kuvien kautta on
kuin sahaisi kokonaan pois rakkauden ihmisyyden syvintä ydintä, sitä iloa,
jonka voi saada kun eläytyy ja antautuu toisen nautinnosta iloitsemiseen ja
jakaa sen aistimusten virrassa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti