SUOMEN IHMISOIKEUSTILANNE

Olemme tottuneet näkemään ihmisoikeudet ongelmallisina Venäjällä, Pohjois-Koreassa tai Kuubassa. On selvää, että ihmisoikeudet ovat mitattavissa herkimmin näkyviksi, kun ihmiset joutuvat tapetuksi, tulevat eristetyiksi, vangitaan ideologian vuoksi tmv. Mutta nähdäänkö ne ihmisoikeuksien puutteet, joita Suomessa on. Minusta tuntuu, että tämän päivän ristiin naulitseminen on lääkkeillä turruttaminen. Ongelmat yhteisöissä tulkitaan yksilön persoonatasolle, oirehtivaan yksilöön. Monen oirehtivan yksilön tasolla on kaltoin kohtelu yhteisöissä. Sosiaalinen käytänne on monessa paikassa se, että ihmiset projisoivat omia syyllisyyden tuntojaan toisiin. Nämä sitten tulkitaan oirehtivan ongelmiksi.

Jokseenkin ajattelen, että ihmisoikeuksien riisto on yhtä helvettiä yksilöille, jos ryhmillekin. Suomessa taas kätevästi piilotetaan ihmisoikeuksien riisto. He pääsevät järjestelmään ikään kuin autettavana ja jäävät niihin vangiksi. On yllättävää, kuinka pieni on prosentti, jossa apu menee perille. Mielestäni ongelman ydin on siinä, että psykiatria etsii syitä persoonallisuudesta, ei väkivallasta, kohtelusta tai ympäristön teoista, Tämä on korjaava hoidon villakoira. Hyvä johtajuus ja hyvät työnkuvat ovat parhaimpia ennalta ehkäisyistä Ja tuntuu kyllä siltä, että suomalaiset tarvitsivat moraalin oppitunteja.

Ennalta ehkäisevästi ajatellen, yksi vaikeimmin hoidettavissa oleva asia on tunteiden hoitamattomuus. Tunteet yksinkertaisesti jätetään sivuun yksilön kehityksestä, kiirehditään sanakieleen tai kuvakieleen. Tunteet piiloutuvat, jäävät alitajuisesti vaikuttamaan, ja nämä piilotunteet nousevat pintaan vapaassa tilanteessa, jolloin kontrolli on vähentynyt, kukaan ei näe eikä huomaa. Sitä on vaikea todistaa. Kiusaajat voivat kerätä itselleen kannustusjoukon, jotka kertovat yhdessä valheellisen tarinan tapahtumista, usein myös sen, mitä auktoriteetti odottaa.

Piilotunteet ovat usein negatiivisia tunteita, kateutta, ahneutta, vihaa jne. Kun ne on ohitettu varhaislapsuudessa, ihminen ei ole oppinut käsittelemään omia tunteita, vaan heijastaa ne toiseen ihmiseen aikuisenakin. Hän antaa kateutensa kasvaa tuhoasteelle. Tämä on hyvin yleistä esim. naisten keskuudessa, juorutaan ja panetellaan selän takana, ja valtatilanteessa ne syöksyvät voimalla vainottuun asenteina, kehonkielenä, sanoina ja jopa fyysisenä tuhoamisena.

Hyvä varhaiskasvatus on mahdollista kehittää niin, että lapset kyetään huomioimaan tunnetasolla, siihen ei vain ole poliittista tahtoa, sillä kilpailevat ja toisiaan nylkevät ihmiset ovat helposti johdettavista.

Raija