VIHAN SIEMENET

Muistan erään tapauksen, jossa viha kasvoi kasvamistaan. Nuori poika joutui isänsä pelinappulaksi, isän vihattua vaimoansa. Hän juotti poikansa humalaan vain noin kolmentoista vuoden iässä, ja pyysi tätä ampumaan vaimon antamalla hirvikiväärin käteen. Tuon jälkeen ja asian epäonnistuttua poika pakeni kodistaan. Mutta viha jäi kytemään, ja poika vihasi äitiänsä lopun ikäänsä, moittien tätä hirmuvaltiaaksi, ja milloin miksikin. Koskaan hän ei käsitellyt traumaansa ja eli elämänsä loppuvuodet dementoituneena.

Viha siemeniä voi olla monenlaisia. Käsittelemättömät asiat tulevat esiin monesti vihana toisia kohtaan. Ne ovat usein tiedostamattomia, eikä henkilö kykene antamaan anteeksi ja käsittelemään asiaa. Voimme vihata toista erilaisuuden vuoksi, ideologiamme takia ja ihanteemme ovat toisia asioita. Ylipäätänsä olen todennut, että rikokset toista ihmistä kohtaan voivat saada aikaan heijastevaikutuksen, vihaamme henkilöä, jota vastaan olemme tehneet rikoksen. Joskus se onnistuu ihan oikeaan osoitteeseen.

Mielipidevallassa luotamme siihen, että toinen osaa arvioida toista objektiivisemmin kuin ihminen itse. Olen todennut, että toisen arvioinnissa luulot ovat vahvimmillaan.

Vaikeimpia ovat heijastevaikutteet. Oma rikoksemme heijastuu toiseen. Aina ei luonnollisestikaan ole kysymys omasta rikoksesta, mutta harvinaisen usein.

Ikuisten pelkojen takana voi olla käsittelemättömät asiat. Ei ole aina helppoa käsitellä asiaa, koska sen on voinut torjua mielestään. Tuo edellä mainittu poika koki niin vahvaa syyllisyyttä, ettei voinut enää kohdata vanhempiaan. Pelko ja häpeä aiheuttivat sen, että hän torjui hirveän teon mielestään, mutta se koitui myös kohtaloksi, hän torjui myös muistinsa lopulta. Rehellisyys itseä ja muita kohtaan ei ole kehnompi periaate.

Raija