Mikä
oikeastaan on itse, siitä ollaan montaa mieltä? Mistä kaikki saa alkunsa, mikä
on kokonaisuus itsessä, ehkä kaikki? Opimmeko hahmottamaan itseä vasta
sanakielen oppimisen myötä, vai onko se jo olemassa tietoisena ennen sitä.
Psykiatria puhuu omnipotenssista eli kaikkitietäväisyydestä, joka olisi lapsuuden
ajan ongelma. Psykoanalyysissä erotellaan tunteen syntymää, mutta ei eriytetä
sitä kehotietoisuudesta. Jako tietoisuuden ja tiedostamattomuuden välillä saa
monen karvat pystyyn. Joku ihminen voi olla niin tietoinen, ettei tiedostamaton
puhu hänelle enää, eli tiedostamaton = on tunteet.
Jotkut eivät esimerkiksi näe
unia, joten tiedostamattoman synty on vähäistä, ja voi olla kehotietoisuus
liian vahvoilla. Sitten puhutaan tajuisuudesta ja vaistoista sekä vieteistä.
Rauhalan perusteesi on tajunnallinen, kehollinen ja situationaalinen. Vietit
taas ovat vaistojen aikaan saama yllyke. Kun on aistimusvaisto, joka kertoo
nälästä, ruoka muistissa saa aikaa vietin, joka laittaa hakemaan ruokaa.
Joku
psykoanalyytikko vetää seksuaalipohjaisen vaistoteorian niin syvälle, että jopa
tutin imeminen on peniksen imemistä. Kaikki siis perustuisi seksuaaliviettiin,
kuolemanpelkoon ja elämänhaluun.
Kun kävin
syvällä taantumuksessa, kehon tunnot avautuivat minulle jotensakin erilaisiksi,
kun nuo teoriat antavat ymmärtää. Kehoni oli kuin irrallinen ja se jäsentyi eri
asioista ilmeneviksi ja eri vaikutteista käsin. Menetin ensin aluksi koko
tunnon kehooni, mutta myöhemmin opin sitten säätelemään kehosta haihtumista,
olemattomuuteen asti. Ikään kuin synnyin uudelleen kehossa.
Tällöin tajusin,
että syntymässä kehotietoisuus syntyy synnytyspuristuksen voimasta, ja
ensimmäiset muistikuvat syntyvät sen jälkeen hahmoina, jopa muotoaan muuttaen,
kuten kalamaisena. Muutoinkin ruumishahmon muuntuvuus oli suuresta pieneen,
kuin kutistamisen/puristuksen avautumisvaiheena ja sykkeenä täysin
muodottomuuteen saakka.
Näin minulle
on muotoutunut käsitys, jossa omnipotenssi on vain kehokuvan jälkitila väkivallasta.
Tahto taas saa ilmenemistään siitä käsin ja voi ilmetä vahvana. Tunteiden
syntymän jälkeen katsotaan, että on olemassa tekijä ja kohde, joka pyrkii
hallitsemaan mielikuvia. Se ei taas ole mahdollista, jos ihminen on pelon
ajama. Usein alkumielikuvat ovat myyttisiä, ja niille ei ole selvää hahmoa, ja
sen syntymään vaikuttaa vahvasti sanakielen kautta muotoutunut mielikuva.
En ymmärrä
juurikaan seksuaaliperusteisia teorioita muutoin kuin väkivallan jälkenä. Siksi
niistä pitäisi voida ihmisen vapautua ja vapaudessa synnyttäen tunteiden
jälkeisistä mielikuvista muistikuvia, niitä käsitteellistäen sovittujen
symbolien alle ja ymmärrettävyyttä tuoden. Seksuaalisuus voi olla tunteiden
synnyttämää, jossa vaistokieli ei pakota kliimaksiin.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti