PUHUUKO SANAKIELI SIELUSSA?

Mikael Jungerin ajatukset kielivaikeuksista ovat hämmästyttäneet kielitieteilijöitä Koska en ymmärrä mitään sanakielen kehittymisen ehdoista, puhelen levottomia koko asiasta. Käsittääkseni sanat saavat alkunsa ensin matkimalla äänteitä, siis toistaen, sitten ne yhdistyvät kuvaan, jossa on konteksti sanaan tapahtumayhteydessä. Vasta pitkien fyysisten harjoitusten jälkeen toisto onnistuu, ja tuhansien leikkikokemusten jälkeen lapsi kykenee luomaan sanayhdistelmän etuaivolohkolla lyhytaikaisessa muistissa, ja tuottaa sen sitten puheella. Lasten toistomagneetti automatisoituu erityisesti autoritaarisessa kulttuurissa, jossa kuulomuisti toistaa sanotun.

Jungner ajaa takaa ymmärrettävyyden lisääntymistä. Mitä sitten täytyy ymmärtää? Ovatko omistusliitteet olennaista kielessä? Sanoisin että ovat. Lause, ”minä mennä kotiin”, on ulkoistanut ihmisen itsen ja sielun kokemuksestaan. Vastuu itsestä ja teoista menettää merkityksen. Tämä kehitysvaihe on tutkimusten mukaan kolmen vuoden iässä. ”Hän menee ja ajaa autolla”. Kysyn, onko tämä kielen kehityksessä sitten autoritaarisen kulttuurin tulos, lapseen kohdistetaan käskyjä, eikä subjekti pääse dialogiin. Dialogiin kykeneväisyys on ikäkysymys, ja sekin vaatii suojaa itseen nähden.

Asiaa voi pohtia myös aivorakenteellisesti. Kielen kehitykseen voi liittää itsenäistymisvaateen. Ennen sanakieltä on tunne-elämää, jossa syvällä mantelitumakkeessa syntyy hahmoja jo kohtuaikana. Nämä kuvat siirtyvät etuaivolohkolla näytille, josta yksilö tulkitsee sen. Puheen tuottaminen tulee kuitenkin eri aivolohkolta, oliko se nyt vasemmalta, se on aktivoitava ennen kuin sen saa ilmoille. Monesti olen huomannut, että kirjoittaminen on helpompaa ja jäsentyneenpää kuin puhe, koska siellä ei ole niin selkeitä oppeja kuin leikeistä kehittyneet. Mutta minä en ole saanutkaan puhua, piuhat ovat poissa.

Englannin kielessä puheen ääntämisen yhteys etuaivolohkoon on oltava kunnossa. On kyettävä muodostamaan kuva symboleista ensin etuaivolohkolla, ja siirrettävä sitten puhekeskukseen eli takana on paljon leikkejä. Kun ajattelemme kieltä, jossa on vain kuulomuistin takana lauseet, se saattaisi merkitä sitä, että itsen muodostus ei syntyisikään enää ihmisestä itsestä, vaan opitusta.

Raija