Kärsi,
kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Kärsimystä pidetään jotensakin kasvattajana.
Se kuuluu elämään, mutta siitä on tullut ihmisten vallan ja himon väline
kasvatuksen kautta. Jonkin verran kasvatustieteitä lukeneena, tiedän, ettei
kasvatuksen perusta ole kärsimys, vaan arvot, joihin yksilö pyrkii.
Kasvatustieteen
professori Veli- Matti Värri sanoi joskus Aamulehden haastattelussa, että
kohtelu on ainut asia, johon voimme vaikuttaa. Kärsimyksen ja kovan kohtelun
aiheuttamia ongelmia ei tunnisteta eikä tunnusteta. Kun seuraa tällä hetkellä
maahanmuuttajiin suhtautumista, heiltä odotetaan normaalia käytöstä. Pahat
traumat eivät kuitenkaan sitä mahdollista. Traumoissa kohtaaminen on
reaktioita, ei ajattelua, muistamista ja tunteita, se on menneisyyden iskuja
läpi ajatusten.
Joku sanoo,
että kovan kohtelun kohtaaminen on opettanut. Mitä voi opettaa sellainen, että
ihmistä kohdellaan väärin? Sen voi ymmärtää välinpitämättömyytenä ja arvojen
koventumisena, mutta katkeroituminen ei auta, on vain unohdettava. Jatkuvaa
päähän lyöntiä ei kenenkään tarvitse kestää, siinä ollaan lähellä kidutusta ja
sadismia.
Ihmisen
kasvussa tärkeintä on arvojen sisäistymien. Ihminen ottaa syvimmäksi
kriteeriksi vilpittömyyden sisäisestä lapsestaan. Kun sitä kunnioitetaan, lapsi
muodostaa niistä ihanteita, arvoja ja tavoitteita. Kaltoin kohtelu tuottaa
pettymystä, mutta sisäinen arvo ajaa kohti parempaa. Se on tiedetty jo
kreikkalaisten filosofien aikana. Hyvyys, kauneus ja totuus, niitä kohti pyrimme
arvojen kautta.
Epätoivo lukitsee ovia. Kärsimyksessä voi oppia ymmärtämään
epäoikeudenmukaisuutta, valtaa ja sen vaikutuksia, vääryyttä ja maailman
pahuutta, mutta kasvun ydin on arvot sisäistyneenä, jotka ohjaavat pyrkimyksiä.
Kasvaminen
on kuin taidetta, jolla on pyrkimys kuolemattomuuteen, mutta valta, se tuo
voiman kehittää pelkoa ja/tai rakkautta. Syvät arvot eivät vie satumaahan,
jossa vain usko ja toivo vaeltavat sattumien verkostoissa. Syvin arvo on todellista
ihmisyyttä, joka perustuu totuudelle, se ei ole kauppaa eikä kilpailua.
Medicalisoituminen on vienyt sairauskeskeisyyteen, jossa normaalit reaktiot
muutetaan sairaustunnoksi. Kaltoin kohdellut diagnosoidaan sairaaksi, ja tiede
hoitaa katharsista.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti