ELÄMYKSIÄ, ELÄMYKSIÄ

"Nyt yksilön tunne-elämä jää mielihyvätasolle. Elämälle merkityksiä tuovat jaetut tunteet korvautuvat merkityksettömien elämyksien metsästyksellä", Sanoo Tamminen ja jatkaa. "Ongelma perustuu nykyiseen mediatulvaan, jossa ihmiset yritetään tavoittaa tunteita manipuloimalla". Kritiikki huipentuu, kun Tamminen kuuluttaa tunnevallankumousta, jolla psykopatologiaan ja väkivaltaan johtavan tietoyhteiskunnan suunta saataisiin muutettua. Näin puhui lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen, nykyisin Yk-lapsiasiantuntija v. 2003, filosofian päivillä Tampereella, siteeraus Aamulehdestä, 28.3.2003

Mitä meille tapahtuu kun juoksemme elämyksiä lisää ja lisää kaikissa hippaloissa, ja ne jääkin vain meidän itsemme iloksi, emme osaakaan jakaa niitä muiden kanssa, me putoamme tyhjyyteen, jossa vain toistamme itseämme. Tuo vuorovaikutuksen oppiminen ei ole itsestäänselvyys, siihen tarvitaan jatkuvaa harjoitusta, ei ainostaan rooleissa, vaan myös itsetuntemuksen oppimista. Ajatuksen tuottamiseen tarvitaan harjoitusta. Merkitykset on kaksiulotteisia, jossa perspektiiveinä on menneisyys ja tulevaisuus, jolloin yksilö kykenee tuottamaan kokemuksensa ymmärrettävään muotoon. Jaettavaan tarvitaan kehonkielen tuntemusta, omien tunteiden tunnistamista ja sanakieltä.

Olen sitä mieltä, että suomalaiset kärsivät käskytyksen perimästä, toimintamme kullttuurissa on autoritääristä. Ensin Venäjän vallan alla, sitten Ruotsin. Kristinusko on tuonut kuuliaisuuden ja tottelevaisuuden, joka paimentaa tyhmästikin nöyryyteen. Esim. itselläni ei ollut koskaan kansakoulun aikana ryhmätyötä, olimme lauma, joka kulki opettajan perässä. Nykyisin koulu on edistynyt, mutta onko se itsetuntemusta vai rooliharjoittelua, ne ovat kaukana toisistaan.

Itsetuntemuksen kunnioittaminen vaatii todellista välittämistä yksilöstä, vuorovaikutukseen kuulemista ja näkemistä, sitä ei voi suorittaa kuten rooleissa. Roolit voivat kuitenkin auttaa itsetuntemuksen hallinnassa, mielikuvat saadaan pysymään koossa. Jos mieli ja tunteet valloittavat aivot, ne voivat hajottaa ajatukset.

Merkityksen ymmärtäminen vaatii sisäisen kokemuksen kohtaamista. Se vaatii yksilöllisyyden kunnioittamista ja ainutkertaisuuden arvostamista, välittämistä, missä ihmiset on aidosti läsnä. Se vaatii aikaa ja huomioimista. Pahoin pelkään, että nykymenolla tämä kyky kadotetaan, lapsiryhmät on liian suuria niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Kateudelle alttiissa vertaisryhmässä yksilöt eivät herkästi synny, tarvitaan aikuisten hyvää ohjaamista. Joku tutkija mittasi, ettei suuressa ryhmässä lapselle synny stressiä, ja niin ollen suuri ryhmä ei olisikaan vaarallinen. Mutta siellä ei myöskään synny yksilöllisiä ja persoonallisia minuuksia, siellä syntyy suorittajia. Ihmisyys on vielä monilta osin tiedostamatonta.

Tunne ja merkitykset syntyvät, kun yksilö voi olla osallisena ja itsearvoisena synnyttämässä kokemastaan näkemyksen. Sen jakaminen antaa merkityksen, kun sitä kunnioitetaan, kuullaan ja nähdään.

Raija