Onko ihminen tuomittu lopullisesti tuhoamaan itseään, toisiaan ja maailmaa? Kun maailmaa katselee, se on pääosin tuhon tietä. Katsoin joku aika sitten dokumentin, ”Kaaoksen mestari”, mikä kertoo Syyrian presidentin Basar al- Assadin vallan käytöstä, kansansa tuhoamisesta ja ulkoisten valtojen teutaroinnista alueella. Uskonnot ja uskomukset sekä mielen kautta eläminen ovat pääasiallisia syitä toistensa tuhoamiseen pyrkivillä yksilöillä, ryhmillä, joukoilla, kansoilla, yhteisöillä, ja se näkyy dokumentista selkeästi. Kunnioittamisesta ei ole tietoakaan, vaan pyrkimys on alistaa muita tahtonsa alle, se on pelkkää valtataistelua. Ihmisoikeuksien kannalta kristinusko on kehittynein. Kun uskonnot vaativat ihmiseltä alistumista kaikin puolin, tottelemaan oppeja, joita he opettavat, on itsemääräämisoikeus riistetty. Näistä ongelmista suurin osa tulee uskonnoista ja politiikasta, niin klaanien kuin valtioidenkin taholta, menneisyyttä pidetään usein vilpittömimpinä, vanhoja kulttuureita, ikään kuin alkuperäisenä, vaikka ne usein vain kertovat tavoista, mutta parhaimmillaan yleensä juuri yksilön kautta ja tasolla voivat tuoda esiin merkittävän harppauksen ihmiskunnan kehitykseen.
Näyttää
siltä, että mieskulttuurin ongelmana tuhoamiseen on liiallinen testosteroni,
mutta syyt on niin moninaiset, ettei naisiakaan saa päästää veräjästä,
kasvatuksen ja opetuksen kautta on tullut paljon pahaa, joissa naiset johtavat.
Kun muistaa, että hormonitoimintaan osittain vaikuttaa ravinto, tunne-elämä ja
aktiivisuus, ei tuota sukupuolisuutta kannata liikaa korostaa.
On uskallettava
kritisoida erilaisia näkemyksiä, niiden perusteita ja mentävä eri tasoille kyselemään
loogisuutta, toimivuutta, yksilöllisyyttä, yhteisöllisyyttä, fyysisyyttä,
henkisyyttä ja hengellisyyttä. On uskallettava kyseenalaistaa suurten ja
pienten näkemyksiä, opittava niistä ja katsottava todellisuutta niin, että se
etsii vastauksia monella tasolla siihen nähden, ovatko ne toimivia ja tuloksia
tuottavia ja/vai tuhoavia ja vain järjestelmiä palvovia. Tulokset eivät kerro
sinällään totuudesta kuin pinnan. Luin kauhulla jokin aika sitten bipolaarisen
mielenhäiriön kehityksestä Duodecimin sivuilta, kun vain tuloksia
tarkasteltiin, eikä syitä ja seurauksia, joihin voisi ennalta vaikuttaa, ja
yksilöt voisivat itse niihin vaikuttaa, eikä vain uskoa lopputulokseen, tyyliin,
tällainen minä olen, tämä on minun persoonallisuuttani ja ongelmani, ulkopäin
luotua viisaiden ja auktoriteettien havainnointia ja siihen uskon. Monta kertaa
olen miettinyt, kun aivotutkimuksessa todennetaan jokin reaktio, se usein
määritellään itsevalinnaksi, kun se voi olla opittu reaktio.
Mitkä ovat
ihmisyyden oikeudet, ihmisoikeudet? Pääosin ne ovat maailmassa erittäin
kapea-alaisia näkemyksiä ja niitä pyritään kaventamaan. Näkemykseni ja
kokemukseni suomalaisesta kulttuurista on, että itseilmaisua pyritään
suitsemaan kaikin keinoin, ja lopulta ihminen menettää itsemääräytymisen ja mielenterveytensä.
Kun lähden tarkastelemaan
yksilöllisistä näkemyksistä, usein törmään psykologisointiin ja vaikka ne ovat
tieteellisiä, usein taustalta löytyy vallan ilmentymää ja vain tuloksia
kuvaavia, eikä syy ja seuraus suhteita ole avattu. Yksi tällaisesta on Freudin
näkemys, jossa lasta tarkastellaan tunteiden kautta, seksuaalisuuden ilmentymää
ja lapsi aina aikuisuuteen saakka on kateutensa kautta elävä ja tunnetusti nämä
ovat länsimaihin vahvimmin vaikuttaneita ihmiskäsityksissä. Lapsi rakastuu
vastakkaiseen sukupuoleen vanhemmissa pyrkien omistamaan tämän, oidipaalinen
vaihe, jossa lapsi pyrkii sitomaan idin voiman, seksuaalisuutta minässään
hallitakseen sen, yllykkeitä, mikä seksuaalinen yllyke idissä on enemmän psyykkisestä
puolustuksesta syntynyttä, kuin todellista itseä, ja tervettä seksuaalista
kehitystä hormonien ilmaantumisen myötä. Näkemys on, että lapsi on ikään kuin kateuden
vanki, ja samastuu vanhempiinsa ja tämän seurauksena ihmiset kehittyvät useimmiten
laumasieluisiksi. Freudista sanotaankin, että hän oli yhteiskunnallisen
näkemyksen esiintuoja. Tuo teoria on tehty aikakaudella, jolloin lapsella ei
ollut oikeuksia itseilmaisuun, ja vain samaistumalla sai oikeuksia ilmaista
itseään. Niinpä lapsen kehitystä alkoi johtamaan tunteet ehdollistuneina ja
itseilmaisu oli mahdollista vain samaistumisen kautta ja itseyttä ei tosiasiallisesti
syntynytkään todellisen itsen kautta, vaan opittuna toistamaan samaistumisena.
Tunteet
syntyvät vuorovaikutuksesta vaikutteina ja niiden kesto tulisi olla tässä ja
nyt kokemusta, enemmän hetkellistä lyhyen aikaa vaikuttavana, mutta
ehdollistuneina ja vanhempiin samaistumisena ne alkavat tulla muihin
ihmissuhteisiin ja sekoittuvat, siirtyvät menneisyydestä toisiin ihmisiin. Hyvässä
kehityksessä nämä rakentuvat luottamuksen ja turvallisuuden kautta eikä pelon,
liiallisen ihailun ja/tai alistamisen. Samaistumisen kehitystä kuvataan
objektisuhdeteoriassa.
Nykyisin psykoanalyysi
on huomattavasti kehittyneempi, ja itseyden kehitystä nähdään mielen prosessien
kautta, ensin syntyvinä mielikuvina, jotka yksilö ottaa haltuunsa hallitakseen
sanakielen avulla kokemaansa ja mikä on itseydeksi jatkuvasti syntyvänä perusta
ihmisyydelle. Jos yksilöllistä itsemääräytymistä, itseilmaisua ja tunteiden ilmaisuoikeutta
ei ole, niistä syntyy ehdollistumina tunnelukkoja. Autoritaarisessa kulttuurissa
auktoriteetit alistavat yksilön tunnejohteisuuteen, jossa kateus,
mustasukkaisuus, ylpeys ja muut seitsemän kuolemansyntiä alkaa johtaa kokemuksia
ja tekoja, ja itseys ei varsinaisesti kehity, tämä on enemmän moralismia. Ensiaskeleet
lapsella itseydessä on tunteita ja mielikuvia, ja myös vahvaa kehokokemusta.
Syvimmillään, nk. sisäisessä itsessä on alkumielikuvat/esimielikuvat, jotka
ovat kehittyneet sikiökaudella, ja joiden kautta oppiminen voidaan kehittää sanakielen
kautta, suojella vapautta itseilmaisussa monin keinoin ilmaisten, niin että
ihminen säilyttää todellisen itseytensä, eikä itseys ole psyykkisen
puolustuksen tulos. Opetusmetodeina tunnetuin lienee musiikki.
Kun
uskomukset johtavat yhteisöjä, opit kuljettavat niitä. Useimpiin yhteisön
ongelmiin etsitään syitä yksilöistä ja persoonallisuushäiriöistä, peräti
sukupuolesta, kun pitäisi kysyä yhteisövallan perään, kuka kuljettaa
näkemyksiä, kuka pitää yllä johtamisella mielikuvia, mitkä ovat enemmän luuloa
kuin tietoa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti