sunnuntai 29. elokuuta 2021

KAAOKSEN KESKELTÄ KOHTI RAUHAA

 

Onko ihminen tuomittu lopullisesti tuhoamaan itseään, toisiaan ja maailmaa? Kun maailmaa katselee, se on pääosin tuhon tietä. Katsoin joku aika sitten dokumentin, ”Kaaoksen mestari”, mikä kertoo Syyrian presidentin Basar al- Assadin vallan käytöstä, kansansa tuhoamisesta ja ulkoisten valtojen teutaroinnista alueella. Uskonnot ja uskomukset sekä mielen kautta eläminen ovat pääasiallisia syitä toistensa tuhoamiseen pyrkivillä yksilöillä, ryhmillä, joukoilla, kansoilla, yhteisöillä, ja se näkyy dokumentista selkeästi. Kunnioittamisesta ei ole tietoakaan, vaan pyrkimys on alistaa muita tahtonsa alle, se on pelkkää valtataistelua. Ihmisoikeuksien kannalta kristinusko on kehittynein. Kun uskonnot vaativat ihmiseltä alistumista kaikin puolin, tottelemaan oppeja, joita he opettavat, on itsemääräämisoikeus riistetty. Näistä ongelmista suurin osa tulee uskonnoista ja politiikasta, niin klaanien kuin valtioidenkin taholta, menneisyyttä pidetään usein vilpittömimpinä, vanhoja kulttuureita, ikään kuin alkuperäisenä, vaikka ne usein vain kertovat tavoista, mutta parhaimmillaan yleensä juuri yksilön kautta ja tasolla voivat tuoda esiin merkittävän harppauksen ihmiskunnan kehitykseen.

Näyttää siltä, että mieskulttuurin ongelmana tuhoamiseen on liiallinen testosteroni, mutta syyt on niin moninaiset, ettei naisiakaan saa päästää veräjästä, kasvatuksen ja opetuksen kautta on tullut paljon pahaa, joissa naiset johtavat. Kun muistaa, että hormonitoimintaan osittain vaikuttaa ravinto, tunne-elämä ja aktiivisuus, ei tuota sukupuolisuutta kannata liikaa korostaa.

On uskallettava kritisoida erilaisia näkemyksiä, niiden perusteita ja mentävä eri tasoille kyselemään loogisuutta, toimivuutta, yksilöllisyyttä, yhteisöllisyyttä, fyysisyyttä, henkisyyttä ja hengellisyyttä. On uskallettava kyseenalaistaa suurten ja pienten näkemyksiä, opittava niistä ja katsottava todellisuutta niin, että se etsii vastauksia monella tasolla siihen nähden, ovatko ne toimivia ja tuloksia tuottavia ja/vai tuhoavia ja vain järjestelmiä palvovia. Tulokset eivät kerro sinällään totuudesta kuin pinnan. Luin kauhulla jokin aika sitten bipolaarisen mielenhäiriön kehityksestä Duodecimin sivuilta, kun vain tuloksia tarkasteltiin, eikä syitä ja seurauksia, joihin voisi ennalta vaikuttaa, ja yksilöt voisivat itse niihin vaikuttaa, eikä vain uskoa lopputulokseen, tyyliin, tällainen minä olen, tämä on minun persoonallisuuttani ja ongelmani, ulkopäin luotua viisaiden ja auktoriteettien havainnointia ja siihen uskon. Monta kertaa olen miettinyt, kun aivotutkimuksessa todennetaan jokin reaktio, se usein määritellään itsevalinnaksi, kun se voi olla opittu reaktio.

Mitkä ovat ihmisyyden oikeudet, ihmisoikeudet? Pääosin ne ovat maailmassa erittäin kapea-alaisia näkemyksiä ja niitä pyritään kaventamaan. Näkemykseni ja kokemukseni suomalaisesta kulttuurista on, että itseilmaisua pyritään suitsemaan kaikin keinoin, ja lopulta ihminen menettää itsemääräytymisen ja mielenterveytensä.

Kun lähden tarkastelemaan yksilöllisistä näkemyksistä, usein törmään psykologisointiin ja vaikka ne ovat tieteellisiä, usein taustalta löytyy vallan ilmentymää ja vain tuloksia kuvaavia, eikä syy ja seuraus suhteita ole avattu. Yksi tällaisesta on Freudin näkemys, jossa lasta tarkastellaan tunteiden kautta, seksuaalisuuden ilmentymää ja lapsi aina aikuisuuteen saakka on kateutensa kautta elävä ja tunnetusti nämä ovat länsimaihin vahvimmin vaikuttaneita ihmiskäsityksissä. Lapsi rakastuu vastakkaiseen sukupuoleen vanhemmissa pyrkien omistamaan tämän, oidipaalinen vaihe, jossa lapsi pyrkii sitomaan idin voiman, seksuaalisuutta minässään hallitakseen sen, yllykkeitä, mikä seksuaalinen yllyke idissä on enemmän psyykkisestä puolustuksesta syntynyttä, kuin todellista itseä, ja tervettä seksuaalista kehitystä hormonien ilmaantumisen myötä. Näkemys on, että lapsi on ikään kuin kateuden vanki, ja samastuu vanhempiinsa ja tämän seurauksena ihmiset kehittyvät useimmiten laumasieluisiksi. Freudista sanotaankin, että hän oli yhteiskunnallisen näkemyksen esiintuoja. Tuo teoria on tehty aikakaudella, jolloin lapsella ei ollut oikeuksia itseilmaisuun, ja vain samaistumalla sai oikeuksia ilmaista itseään. Niinpä lapsen kehitystä alkoi johtamaan tunteet ehdollistuneina ja itseilmaisu oli mahdollista vain samaistumisen kautta ja itseyttä ei tosiasiallisesti syntynytkään todellisen itsen kautta, vaan opittuna toistamaan samaistumisena.

Tunteet syntyvät vuorovaikutuksesta vaikutteina ja niiden kesto tulisi olla tässä ja nyt kokemusta, enemmän hetkellistä lyhyen aikaa vaikuttavana, mutta ehdollistuneina ja vanhempiin samaistumisena ne alkavat tulla muihin ihmissuhteisiin ja sekoittuvat, siirtyvät menneisyydestä toisiin ihmisiin. Hyvässä kehityksessä nämä rakentuvat luottamuksen ja turvallisuuden kautta eikä pelon, liiallisen ihailun ja/tai alistamisen. Samaistumisen kehitystä kuvataan objektisuhdeteoriassa.

Nykyisin psykoanalyysi on huomattavasti kehittyneempi, ja itseyden kehitystä nähdään mielen prosessien kautta, ensin syntyvinä mielikuvina, jotka yksilö ottaa haltuunsa hallitakseen sanakielen avulla kokemaansa ja mikä on itseydeksi jatkuvasti syntyvänä perusta ihmisyydelle. Jos yksilöllistä itsemääräytymistä, itseilmaisua ja tunteiden ilmaisuoikeutta ei ole, niistä syntyy ehdollistumina tunnelukkoja. Autoritaarisessa kulttuurissa auktoriteetit alistavat yksilön tunnejohteisuuteen, jossa kateus, mustasukkaisuus, ylpeys ja muut seitsemän kuolemansyntiä alkaa johtaa kokemuksia ja tekoja, ja itseys ei varsinaisesti kehity, tämä on enemmän moralismia. Ensiaskeleet lapsella itseydessä on tunteita ja mielikuvia, ja myös vahvaa kehokokemusta. Syvimmillään, nk. sisäisessä itsessä on alkumielikuvat/esimielikuvat, jotka ovat kehittyneet sikiökaudella, ja joiden kautta oppiminen voidaan kehittää sanakielen kautta, suojella vapautta itseilmaisussa monin keinoin ilmaisten, niin että ihminen säilyttää todellisen itseytensä, eikä itseys ole psyykkisen puolustuksen tulos. Opetusmetodeina tunnetuin lienee musiikki.

Kun uskomukset johtavat yhteisöjä, opit kuljettavat niitä. Useimpiin yhteisön ongelmiin etsitään syitä yksilöistä ja persoonallisuushäiriöistä, peräti sukupuolesta, kun pitäisi kysyä yhteisövallan perään, kuka kuljettaa näkemyksiä, kuka pitää yllä johtamisella mielikuvia, mitkä ovat enemmän luuloa kuin tietoa.

Raija

 

  

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti