TAIKAUSKOSTA KRISTINUSKOON

Juhannus on taikauskon aikaa suomalaisessa kulttuurissa, mikä myöhemmin Kristinuskon myötä kehittyi Johannes Kastajan päiväksi.

Olen syntynyt 1950 luvun alussa Kainuun rajamailla pienviljelijän perheeseen. Tavat ja kulttuuriset arvot vallitsivat vahvoina ihmisten keskuudessa, valistus ei ollut kovin vahvaa. Ajattelen, että tavat olivat 1900 luvun aikaa, joten olen nyt kokemusiältäni 120 vuoden ikäinen. Vasta 1930 kylään tuli kansakoulu, jota sain käydä kaksi vuotta, sitten muutimme isommalla kylälle, sillä yksi lehmä ei riittänyt ruokkimaan suurentuvaa perhettämme, koska lapsia syntyi jokainen vuosi.

Kylällä puhuttiin uskomuksia ja varhaisimmissa lapsuusvaiheissa kaikenlaiset kertomukset ukkojumalasta ja pirusta olivat arkipuhetta. Setäni kertomuksia on tallennettu Kansantieteen laitokselle yliopistoon, kun piru heittelee tavaroita ja vauvat itkevät kellareissa, kun heitä ei ole kastettu Kristinuskoon.

Onneksi kylän opettaja oli edistysmielinen ja alkoi opettaa ajattelutaitoja leikin ja laulun kautta. Uskomukset olivat varhaislapsuudessani vahvempia kuin sanan vaikutus. Siksi löydän muististani sekä uskomusten muistot, että tiedon rakentumisen tieteen mukaan. Uskostani on tullut oppimisen kautta hyvin persoonallinen ja olen sen pitänyt. Olen poiminut tiedon ja kuunnellut varovaisesti niitä asioita, mitä tiede tuo ja uskonnot välittävät. Erityisesti näyttää siltä, että vallan väärinkäyttö on ollut puhuttelevin arvo, joka on tuonut elämänkokemukseeni haastava piirteen. Jeesushan sanoi kaiken vallan olevan hänellä maassa ja taivaassa. Ensimmäinen käsky on minun usein lanseeraama lause. On kuin tuo opetus näyttäisi kulttuurin ongelmat opetuksesta alkaen muihin viisauksiin, järjestelmien ongelmat, ihmisen vallan vaarat ja ihmisyyden olemassaolon vaikeudet. Näen elämässäni myös ajan, jossa itsekkyydeltä näyttävä käyttäytymiseni nousee sen jälkeen esille, kun väkivaltaa on tehty rumasti ympäristön taholta. Silloin persoonaani on tullut itsensä korostamista, ylhäisten tavoin pukeutumista, ylikorostunutta tiedon ylistämistä jne. Onneksi kausi ei kestänyt kauaa, mutta se jätti vahvan vaikutuksen siihen, että arvostan tietoa korkealle.

Uskoni ytimessä on hyvin vahva lauseke, Jumala todistaa, ihminen ei voi todistaa Jumalaa, eikä uskostani voi tehdä todistetta Jumalasta, se on minun uskoa. Minä elän maanpäällisen tiedon ja tutkimuksen luottamuksessa.  Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala, saarnasi joku pappi muutaman viikko sitten. Ihminen ei siis voi todistaa Jumalaa ja Jumalan tarkoitusta, ja tästä syntyy nöyryys, jossa kaikkitietävä Jumala on aina korkeammalla. Uskonto on vaikuttanut tietoisuuteeni kuten kaikkien kun se on kulttuurissa läsnä, sitä ei voi välttää, luomiskertomuksesta olen poiminut opin hyvän ja pahan tiedon puusta, jossa Jumala haluaa, että ihminen tulee tietoiseksi siitä. Haluan olla nöyrä uskossani. Elämäni on opettanut köyhyydestä alkaen nöyryyttä, olen kiitollinen mitä saan, sen opin jo lapsuudessa, kun kenkiä ei ollut, ruokaa ei ollut riittävästi, odotukselle jäi tilaa ottaa kiitollisena vastaan sitä mitä sai.

Minulle usko on ensisijaisesti yksilöllinen ja persoonallinen. Jumala on läsnä yksilöllisesti. Kun olen nähnyt etukäteen asioita, ne ovat uskoni perustaa ja epäilyä tuonpuoleisen olemassaolosta. Näyt ovat minulle ihmeitä. Kun näin kuukausia ennen Thaimaan tsunamin, Sirkesalon perheen kuoleman, henkilöt, joita en tuntenut, en kuunnellut hänen musiikkiaan, mutta näyssä kaksi aikuista ja kaksi lasta kulkee kuoleman puvussa ja ajatukseen tulee Sirkesalo, se on vähintäänkin outoa ja saa epäilemään. En halua uskoni avulla todistaa, enkä vaatia muita uskomaan, uskon että Jumala ottaa yhteyden, jos on. Lapsuuskodissani rehellisyydellä oli erittäin tärkeä merkitys.

Elän vahvasti sitä todellisuutta, mikä on, luotan tieteeseen kritiikin oikeudella, mutta en tee siitä uskontoa ja Jumalaa. Usko ei vaikuta minuun vahvasti, vaan tieto. Näen Jumalan sisäisenä puhuttelijana, jossa ihminen oppii tutkimaan omaa mieltään, ottamaan haltuun tunteiden kautta tulvivia mielikuvia ja oppii erottelemaan sekä tunnistamaan tunteensa ja osaa käyttää tietoa. Minusta ei voi sanoa, että olisin uskovainen, vaikka näen sen tässä maailmassa, sillä on typerää kieltää se, kun se on. Vastakkainasettelu ei ole viisasta tieteen ja uskontojen välillä. En kuulu kirkkoon, koska se ei mielestäni kulje Jeesuksen oppien mukaan, vaan edistää valtaa ihmiselle toisiin ihmisiin nähden ylimielisyydellä.

Juhannus on minulle keskiyön taikaa, kesäyönunelmien hupsuutta, herätyksen riemua, juhannusruusun tuoksua ja kesämökkihöperyyttä, se on luonnon kauneutta. Toivon kaikille hyvää juhannusta!

Raija