Olen puhunut
usein syvätunteiden voimasta, tärkeydestä ja vaikutuksesta ihmisen
kehityksessä. Ne on hyvä saada tietoisuuteen niin, etteivät ne vello miten
sattuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Joskus on hyvä miettiä sitäkin, onko
loppujen lopuksi niin, että ihastus on enemmän kehollista ja arvoihin
rakentunutta ja narsismi on vallan kautta kehittynyttä, ei niinkään aidon tunnetason
ilmiö ja arvojen kautta voimme päästä hyveisiin ja siten se on enemmän oppimisen
kysymys kuin tunne-elämän.
Olin noin
kolmekymmentä vuotta vanha, kun tajusin olevani kateellinen sokeaa ystävääni
kohtaan, koska hänelle oli suotu ilmainen koulutus valtion taholta ja itselläni
ei ollut mahdollisuutta peruskoulutukseen. Kateuteni oli järjetön. Ymmärsin silloin
sen ja päätin, etten anna syvätunteiden vaikuttaa tuhoavasti ihmissuhteisiini,
vaan perehdyn ihmisten sanomisiin ja tekemisiin. Ehkä se vei siihen, että
havaitsin enemmän tekoja, sana- ja kehonkieltä, mutta toisaalta havaitsin
kateuden vaikutteita niihin sisältyvinä. Monenlaisia ihmisiä kohtasin, toisella
kateus oli silminnähtävää, toinen havainnoi ja osallistui vapaammin.
Syvätunteet ovat
ja tulevat, niitä ei voi sulkea pois, mutta niitä voi hallita niin, ettei anna
niiden tuhota, kun ne kielletään, ne vahvistuvat. Ne ovat kuin Raamatun paha,
ikuista, mutta niihin voi vaikuttaa, taistella pahaa vastaan. Niiden vaikutusta
voi oppia ja estääkin niiden tuhovoimaa pidättäytymällä vallan käytössä. Opettelin
tiedostamaan negatiivisten tunteiden vaikutuksen, luin kymmeneen, enkä antanut
niiden vaikuttaa. Mustasukkaisuus oli vaikeimpia saada kuriin miehen kohdalla,
joka vertaili minua toiseen naiseen kauneuden suhteen, kuinka paljon kauniimpi
tuo toinen nainen oli. Psykologian opettajani sanoi, että seksuaalisuus on vaikeimpia
asioita, jossa tunteet tekevät tuhoa. Huomasin liian usein, että tunteita ei
osattu erottaa kohtelun tuomista vaikutuksista. Kun kohdeltiin huonosti ja
pintaan nousi aggressio, se tulkittiin joksikin negatiiviseksi tunteeksi tai
itsekkyydeksi.
Meille on
opetettu vapaudesta, kuinka tärkeää se on. Olen vastuullisen vapauden kannalla.
Ainoastaan kehon vapaus rajattomana voi esim. saada hajoamisen kokemuksen,
mutta on helpommin saatavissa hallintaan liikunnan avulla kuin esim. mieli,
tunteet ja/tai vuorovaikutus mitkä vaikuttavat kehoon. Minusta on todella
outoa, että tunteet riehuvat täysin vapaasti, sekä yksilölliset että
kollektiiviset tuhoten ihmissuhteita. Eikö ihmisen tule oppia tuntemaan omia
tunteitaan, onko siitä tehty vallan väline kuten uskonnoissa sanan kautta, kun
oppimista ei sallita, tietoisuutta omasta itsestä.
Kun yksilö
ei tiedosta omia syvävaikutteita käyttäytymisensä takana, negatiiviset tunteet
vaikuttavat piilotajuisesti, tiedostamatta sitä mitä havaitsemme, miten
kuulemme, miten tulkitsemme toista ihmistä, peilaamme omia tunteita ja väitämme
niitä toisen tunteiksi. Kateus tuhoaa ihmisten välejä, kateus muuttaa toisen
ihmisen näkemisen toiseksi kuin se on. Ihmiset tulkitsevat toista kateuden
voimalla, peilaavat oman kokemuksen toiseen ja alistavat toista ihmistä, jos
kokevat hänet parempana tai huonompana.
Sosiaalinen
valta toiseen nähden on tuhoavampaa kuin moni fyysinen sairaus. Uskonnot ovat
perinteisesti niiden ylläpitäjiä, mutta tiede kulkee samaa rataa. Kun Suomessa
on hyväksytty oppimisen kanaviksi vain sosiaalisuuden teoriat, on tiede
tavallaan luonut yhteisöllisiä ongelmia, kun ei huomioi syvätunteita ja antaa
niiden rehottaa yhteisövallan kautta, luo niitä.
Mieli omaa
sekä yksilölliset että kollektiiviset tunnepiirteet, tarinoiden kautta
kulkevat. Yhteisö antaa ylivoimaa ja tarina on vahvimpia vaikuttajista.
Demokratia tiivistyy kollektiiviseen mieleen, ja valta sinetöityy joukkovoiman
kautta. Näissä komplekseissa toteutetaan toisen ihmisen sortoa, uhraamista ja
tuhoamista. Kun moraalia arvioidaan, uskon, että vahva yksilöllisyys hyvässä
opetuksessa ja kasvatuksessa, inhimillisyys ja oikein toimiminen mahdollistuu
paremmin yksilön kuin joukkoon vaikuttamisessa, joukossa tyhmyys tiivistyy.
Meidät on kasvatettu etsimään yksilöistä syitä yhteisövallan hyökkäämisessä ja
sanottu, kukin saa minkä ansaitsee. Olen todennut sen, ettei ole mitään
vaikutusta sillä, kuinka hyvin ihminen käyttäytyy, vaan negatiiviset tunteet
taustatekijöinä rakentavat sellaisen mielen ja suhtautumisen, mikä valjastetaan
yhteisövaltaan, syyllisyyden ja häpeän siirtämiseen yksilöihin ja uhraamalla. Tästä
kertoo mielestäni Jeesuksen tarina, mutta se on muutettu ihmisten luonteiden
vuoksi jumaluudeksi, mitä palvotaan.
Miten ihmiset
voisivat oppia tuntemaan omat syvätunteensa, jos niitä ei opeteta kouluissa? Negatiiviset tunteet ovat syvätunteita.
Raija