Olen sitä
mieltä, että sietäminen on erilaista mielen, tunteiden ja kehon osissa, inho
voi kasvaa voimallisesti, jos voi elää ainoastaan kehossa ja vahvistua siinä, huonosta
kohtelusta tullut psyykkinen puolustus voi tuoda liikaa lihasvoimaa jännityksen
seurauksena, kielletty tai häväisty mieli. Liikunta voi auttaa vapautumaan. Tunteet
rakastumisen huumassa vain kehollisella tasolla voi viedä jännityksen
liiallisuuteen. Olen elämässäni nähnyt, että vapaus asuu sisäisessä minuudessa
ja oikeudessa valintaan omissa ajatuksissa ja on tie vapaudentunteeseen, mutta
se vaatii tien ulospäin, oikeuden itseilmaisuun, vankiloita rakentavat enemmän
yhteisöt yksilöille kuin yksilö itselleen. Vapaudentunteen saadessaan kestää
paljon rajoituksia, eikä välitä, jos ei ole maailman rikkain materiaalisesti,
ilo tulee sielusta.
Ei mieltä,
tunteita ja kehoa voi erottaa täysin toisistaan, ne voi hyväksyä olemassa
olevana, ihmisyyteen kuuluvana. Itselläni oli onnea nuorena ensirakkauden ja
vuorovaikutuksen voimaannuttavan voiman ymmärtämiseksi. Aika oli sellaista,
ettei seksuaalisuutta harrastettu, mutta muistan, etten myöskään kokenut
tarvetta siihen, suutelu riitti, oi mikä viattomuus.
Olen ottanut
siedätyshoitoa suhteessa liiallisen kehon esiin tuonnissa twitterissä. Olen
yrittänyt sietää seksikuvia jakavia ja blokannut pornoa jakavia. Joitakin
henkilöitä olen seurannut pidempään ja huomannut, että ahdistuksensa aikana he
tuovat enemmän esiin seksuaalisuutta.
Ihanteet
ovat ratkaisevassa asemassa siinä, miten voi hyväksyä toista lähellään ja mitä
voi hyväksyä toisessa, läsnäolossa ja jakamisessa. Kun ihailee vilpittömästi ja
ihaillen, ei ole tarvetta hylkiä, etäännyttää tarkasteluun, ei ryhtyä
opettajaksi yleviä tavoitteita toiselle luoden, ei ole tarvetta kumota toisen
ajatuksia, mitätöidä niitä, vaan liittää niitä omiin ja tarkastelee niitä näkökulmina.
Uskon, että mieleni ominaisuudet ja osin rakenteet, joita oppiminen on tuonut, ovat
rakentuneet hyvässä varhaislapsuudessa. Luulen, että siksi taistelen lasten
puolesta.
Kun
ihastuksen fokus on kehollisessa liiallisessa aktiviteetissa, uskon, että inho
kehittyy vahvemmaksi ja jännite oman ihastuksen suhteessa nousee korkeammalle
kuin on tervettä. Se on kuin mielen olemus, hylkiä erilaisuutta, tai sitten
samaistua malleihin. Mieli on kehon aistimus. Mieli ikään kuin kääntää inhoksi
toisenlaisuuden ja luo kumoamisen tarvetta, kun se näyttäytyy ahdistuksena,
kuin pahuuden voimana, tunteiden puolella kaunis kääntyy julmuudeksi (voisin
tulkita niin, että Raamatussa puhuttu paha on juuri mielen ominaisuutta). Mielen
käänteisyys mielekkäänä ja epämielekkäänä tulee syntymäpuristuksesta, se alkaa
hylkiä ahdistuksen ja puristuksen kokemuksen ja seurauksena siirtää sen toiseen
hylkimisenä, ja haluaa itse kokea mielihyvää, koska se on tuo elinvoiman
tuntoa, ja positiivinen mielekkyys on syvien tunteiden ja mielikuvituksen
kokemuksessa kaipauksena.
Mielikuvituksen
oikeus ja sanakielen vahvistuminen pitävät yllä positiivisen sisäisen minuuden
olemusta ja suojaavat ihmistä hyvän puolelle ja kehittävät rakkauden kokemusta sekä
myötäelämistä, ja vähentävät mielen voimaa inhoon. Mielen vaurioittavasta
voimasta ja inhosta sekä hylkimiseen johtavasta tiestä voidaan päästä vähemmän
vaurioittavaan kunnioituksen ja sisäisen minuuden arvostuksen kautta sekä
sanakielen, että mielikuvituksen arvostamisella ja inho ei lähde kasvamaan
vihaksi toisia kohtaan. Mielivaltainen ihmisyys on vaikein ongelma sosiaalisella
kentällä.
Elämässäni
halu ja tahto on saanut jäädä taakse mielen osalta, siksi arvostan juuri
sisäistä minuutta ja inhoni on melkein kadonnut, olen oppinut hyväksyntää. En
hyväksy mitä tahansa, jos näen halveksuntaa, rikollisuutta ja kaltoin kohtelua,
taistelen niitä vastaan, jos se kohdistuu itseeni, isken kirveellä.
Uskon, että
mielenvaltaa voidaan vähentää antamatta vallalle liiallista oikeutta ihmisten
suhteen. Se ei tarkoita, että mieli kielletään, koska kiellossa se tulee yhä
vahvemmaksi ja vaativammaksi. Uskon, että oppimisen tie mahdollistaa meitä pois
mielen vihan ja inhon tieltä ja rakkaus pääsee vahvemmaksi, toisesta
välittäminen. Moraalista tulisi tehdä oppiaineena oikeus ja velvollisuus.
Kyllä
ihmisellä on oikeus kokea aistimusmielihyvää ja nautintoa, mikä tuo elinvoimaa
ja pitkälle viedyssä analyysissä se on seksuaalisuutta. Mielikuvitus taas on
ajattelun ja tunteiden oikeutta, yksilöllisyyttä, mikä on kehittynyt
kulttuuristen arvostusten puitteissa, ja vie usein valheellisuuteen mielen vallan
kautta, kun se valhe on mielen ominaisuus, kyky muuttaa tosi oman mielen
mukaiseksi, niin kuin eläinkin voi muuttaa väriään suojautuakseen, mutta myös
valtaa saadakseen. Ihmiselle tulee suoda oikeus minuuden kehittymiseen, tahdon
ja halun, että hän voi koostaa sisäisiä yllykkeitään, hallita niitä ja saada
inhimilliseen kontekstiin ulostulona. Se on kasvatuksen ja opetuksen tavoite,
ilman tätä mieli velloo mielivaltaisesti, katoaa tyystin, havainnoi, kuulee ja
näkee väärin, myös oikein. Kasvatuksessa pidättäytyminen kohtuudella suhteessa
vapauteen on polku, jossa sitä opetellaan, sopiva määrä haastetta ja työtä
mielessä, tunteissa, kielessä ja konkretiassa.
Nuorena
vahvuus voi olla ulkoisen olemuksen vaikutteissa. Toisaalta mietin sitä, kuinka
lapsuuteni on vaikuttanut siihen, ettei kotona kiinnitetty huomiota ulkoisiin
asioihin, vaan keskiössä oli puhe, keskustelu ja sanojen merkitykset, se ikään
kuin suojasi liialliselta mielen voimalta.
Joskus tulin
hyvin surulliseksi, kun olin huolestunut yhden lapsen kehityksestä, lapsella
oli oireita, ilkeyttä toisiin liittyen. Äiti väitti minun vain kokevan kateutta
lapsesta. Tarkastelin lapsen kehitystä, hänen asemaansa perheessä, hän oli
palvottu, ihailtu ulkoisten asioiden suhteen, mutta myös pahoja rankaisuja
saava, hän oppi piilottamaan itseään ja se tuli inhona ja halveksuntana esiin
toisiin lapsiin suhtautumisessa. Kasvatuksella on erittäin suuri merkitys
ihmisyyteen.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti