SIETÄMISEN TULKINTAA

Olen sitä mieltä, että sietäminen on erilaista mielen, tunteiden ja kehon osissa, inho voi kasvaa voimallisesti, jos voi elää ainoastaan kehossa ja vahvistua siinä, huonosta kohtelusta tullut psyykkinen puolustus voi tuoda liikaa lihasvoimaa jännityksen seurauksena, kielletty tai häväisty mieli. Liikunta voi auttaa vapautumaan. Tunteet rakastumisen huumassa vain kehollisella tasolla voi viedä jännityksen liiallisuuteen. Olen elämässäni nähnyt, että vapaus asuu sisäisessä minuudessa ja oikeudessa valintaan omissa ajatuksissa ja on tie vapaudentunteeseen, mutta se vaatii tien ulospäin, oikeuden itseilmaisuun, vankiloita rakentavat enemmän yhteisöt yksilöille kuin yksilö itselleen. Vapaudentunteen saadessaan kestää paljon rajoituksia, eikä välitä, jos ei ole maailman rikkain materiaalisesti, ilo tulee sielusta.

Ei mieltä, tunteita ja kehoa voi erottaa täysin toisistaan, ne voi hyväksyä olemassa olevana, ihmisyyteen kuuluvana. Itselläni oli onnea nuorena ensirakkauden ja vuorovaikutuksen voimaannuttavan voiman ymmärtämiseksi. Aika oli sellaista, ettei seksuaalisuutta harrastettu, mutta muistan, etten myöskään kokenut tarvetta siihen, suutelu riitti, oi mikä viattomuus.

Olen ottanut siedätyshoitoa suhteessa liiallisen kehon esiin tuonnissa twitterissä. Olen yrittänyt sietää seksikuvia jakavia ja blokannut pornoa jakavia. Joitakin henkilöitä olen seurannut pidempään ja huomannut, että ahdistuksensa aikana he tuovat enemmän esiin seksuaalisuutta.

Ihanteet ovat ratkaisevassa asemassa siinä, miten voi hyväksyä toista lähellään ja mitä voi hyväksyä toisessa, läsnäolossa ja jakamisessa. Kun ihailee vilpittömästi ja ihaillen, ei ole tarvetta hylkiä, etäännyttää tarkasteluun, ei ryhtyä opettajaksi yleviä tavoitteita toiselle luoden, ei ole tarvetta kumota toisen ajatuksia, mitätöidä niitä, vaan liittää niitä omiin ja tarkastelee niitä näkökulmina. Uskon, että mieleni ominaisuudet ja osin rakenteet, joita oppiminen on tuonut, ovat rakentuneet hyvässä varhaislapsuudessa. Luulen, että siksi taistelen lasten puolesta.

Kun ihastuksen fokus on kehollisessa liiallisessa aktiviteetissa, uskon, että inho kehittyy vahvemmaksi ja jännite oman ihastuksen suhteessa nousee korkeammalle kuin on tervettä. Se on kuin mielen olemus, hylkiä erilaisuutta, tai sitten samaistua malleihin. Mieli on kehon aistimus. Mieli ikään kuin kääntää inhoksi toisenlaisuuden ja luo kumoamisen tarvetta, kun se näyttäytyy ahdistuksena, kuin pahuuden voimana, tunteiden puolella kaunis kääntyy julmuudeksi (voisin tulkita niin, että Raamatussa puhuttu paha on juuri mielen ominaisuutta). Mielen käänteisyys mielekkäänä ja epämielekkäänä tulee syntymäpuristuksesta, se alkaa hylkiä ahdistuksen ja puristuksen kokemuksen ja seurauksena siirtää sen toiseen hylkimisenä, ja haluaa itse kokea mielihyvää, koska se on tuo elinvoiman tuntoa, ja positiivinen mielekkyys on syvien tunteiden ja mielikuvituksen kokemuksessa kaipauksena.

Mielikuvituksen oikeus ja sanakielen vahvistuminen pitävät yllä positiivisen sisäisen minuuden olemusta ja suojaavat ihmistä hyvän puolelle ja kehittävät rakkauden kokemusta sekä myötäelämistä, ja vähentävät mielen voimaa inhoon. Mielen vaurioittavasta voimasta ja inhosta sekä hylkimiseen johtavasta tiestä voidaan päästä vähemmän vaurioittavaan kunnioituksen ja sisäisen minuuden arvostuksen kautta sekä sanakielen, että mielikuvituksen arvostamisella ja inho ei lähde kasvamaan vihaksi toisia kohtaan. Mielivaltainen ihmisyys on vaikein ongelma sosiaalisella kentällä.

Elämässäni halu ja tahto on saanut jäädä taakse mielen osalta, siksi arvostan juuri sisäistä minuutta ja inhoni on melkein kadonnut, olen oppinut hyväksyntää. En hyväksy mitä tahansa, jos näen halveksuntaa, rikollisuutta ja kaltoin kohtelua, taistelen niitä vastaan, jos se kohdistuu itseeni, isken kirveellä.

Uskon, että mielenvaltaa voidaan vähentää antamatta vallalle liiallista oikeutta ihmisten suhteen. Se ei tarkoita, että mieli kielletään, koska kiellossa se tulee yhä vahvemmaksi ja vaativammaksi. Uskon, että oppimisen tie mahdollistaa meitä pois mielen vihan ja inhon tieltä ja rakkaus pääsee vahvemmaksi, toisesta välittäminen. Moraalista tulisi tehdä oppiaineena oikeus ja velvollisuus.

Kyllä ihmisellä on oikeus kokea aistimusmielihyvää ja nautintoa, mikä tuo elinvoimaa ja pitkälle viedyssä analyysissä se on seksuaalisuutta. Mielikuvitus taas on ajattelun ja tunteiden oikeutta, yksilöllisyyttä, mikä on kehittynyt kulttuuristen arvostusten puitteissa, ja vie usein valheellisuuteen mielen vallan kautta, kun se valhe on mielen ominaisuus, kyky muuttaa tosi oman mielen mukaiseksi, niin kuin eläinkin voi muuttaa väriään suojautuakseen, mutta myös valtaa saadakseen. Ihmiselle tulee suoda oikeus minuuden kehittymiseen, tahdon ja halun, että hän voi koostaa sisäisiä yllykkeitään, hallita niitä ja saada inhimilliseen kontekstiin ulostulona. Se on kasvatuksen ja opetuksen tavoite, ilman tätä mieli velloo mielivaltaisesti, katoaa tyystin, havainnoi, kuulee ja näkee väärin, myös oikein. Kasvatuksessa pidättäytyminen kohtuudella suhteessa vapauteen on polku, jossa sitä opetellaan, sopiva määrä haastetta ja työtä mielessä, tunteissa, kielessä ja konkretiassa.

Nuorena vahvuus voi olla ulkoisen olemuksen vaikutteissa. Toisaalta mietin sitä, kuinka lapsuuteni on vaikuttanut siihen, ettei kotona kiinnitetty huomiota ulkoisiin asioihin, vaan keskiössä oli puhe, keskustelu ja sanojen merkitykset, se ikään kuin suojasi liialliselta mielen voimalta.

Joskus tulin hyvin surulliseksi, kun olin huolestunut yhden lapsen kehityksestä, lapsella oli oireita, ilkeyttä toisiin liittyen. Äiti väitti minun vain kokevan kateutta lapsesta. Tarkastelin lapsen kehitystä, hänen asemaansa perheessä, hän oli palvottu, ihailtu ulkoisten asioiden suhteen, mutta myös pahoja rankaisuja saava, hän oppi piilottamaan itseään ja se tuli inhona ja halveksuntana esiin toisiin lapsiin suhtautumisessa. Kasvatuksella on erittäin suuri merkitys ihmisyyteen.

Raija