HUOLIEN KANTAJAT

Ehkä kaikkein voimallisin suhde huolehtimisena on lapsi äidilleen. Joskus se muuttuu toisinpäinkin. Nykyisin käytetään enemmän nimeä hoiva. Sanoihin kehittyy usein latauksia, negatiivisia ja/tai positiivisia, jolloin niitä on tarve uusintaa. Hoivalla ja huolella on erilaiset merkitykset jo syntymerkityksessä. Alkukantaisena siteenä toiseen reagoinnissa on vaistot, myöhemmin tunnesiteet ja toiminnat. Jokainen tietää, ettei ilman tunnesidettä synny lujaa suhdetta.

Minulle hoiva sana on positiivinen, hoivata lasta tai ketä tahansa ihmistä niin, että hänellä on hyvä olla. Rakastaa niin, että toivomme hänelle parasta ja teemme sen eteen töitä myötäeläen. Eläimillä hoivaa näkee hyvin voimakkaina taisteluina, mikä vaisto ihmisilläkin ilmenee. Taistelemme lastemme puolesta kuin leijonat. Mutta ei kaikki eläimet hoivaa harrasta, vaan tappavat ja syövät poikasiaan. Sitä ilmenee myös ihmisissä.

Huolta voisi luonnehtia enemmän kulttuurisena ilmiönä, se on kuin kehittyvä ilmiö. Jos sinä et saa tietoa jostakin asiasta ja se liittyy elämääsi saumattomasti, tiedon puute kasvattaa huolta yli äyräiden, vie epätoivoon ja hätään erityisesti läheisissä ihmissuhteissa. Huoli toisesta voi kasvaa liialliseksi, kun siihen ei voi vaikuttaa, eikä sitä voi hallita. Elämää ei voi hallita, mutta itseä pääosin, ja tilaa on hyvä olla epätietoisuudelle, mitä täytyy sietää. Liiallinen epätietoisuus voi pahimmillaan viedä psykoosiin ja toisaalta se haastaa ratkaisemaan asiaa, etsimään järjellistä tapaa sen hallitsemiseksi.

Yhteiskunnallisesti ammattien oikeuksissa huolet liittyvät usein ammatin funktioon. Opettaja huolestuu, jos lapsi ei opi, lääkäri huolestuu ihmisen terveyden puolesta jne. Valtion tulisi olla huolestunut ihmisoikeuksista kansalaisten suhteen.  

Pääsääntöisesti me ihmiset kuvittelemme, että ilmaisemme kielellisesti hyvin itseämme, hyvähän se tietysti on luottaa itseensä, mutta on syytä huomata, että me olemme kovin vajavaisia ilmaisussamme, havaitsemisessa, kuulemisessa, kunnioittamisessa, jokseenkin vajavaisia kaikin puolin. On hyvä selventää tieteen ja uskontojen rajoja, niiden oppien sisältöjä totuuteen nähden.

Korona on vienyt kyllä ajatukseni tyystin, ei tartuntaa, mutta yleisesti ottaen. Nyt olisi syytä maailman päättäjien vähän tarkastella, mitä sallimme, minkälaisia järjestelmiä voimme pitää elämää suojelevina. Kiina sälytti valtavan ongelman maailmaan viruksen kautta, nyt olisi syytä saartaa Kiina, mutta aiheuttaako se pahemman ongelman, jos virukset ovat aseena. Kulttuurien yhtenäistämistäkin voi miettiä niin, että se on suoja maapallolle ihmisineen. On syytä pohtia, mitkä asiat tuhoavat maapalloa, ihmisyyttä ja eläimiä. Annammeko vallan eläinkunnalle? Populismille ei voi antaa valtaa, valtioilla on oikeus suojella kansaansa ja järjestäytynyttä yhteiskuntaa, hyvää tietoa ja oikeutta ihmisyyteen laajassa sekä syvässä näkökulmassa. Valtiot ovat tarpeen, emme voi elää markkinavoimien ehdoilla, emmekä valtion järjestelmiin sokeasti uskoen, näiden on kehityttävä koko ajan.

Raija