SOSIAALINEN VÄKIVALTA

Sosiaalinen väkivalta vallan muotona kannattaa ottaa vakavasti. Se tappaa ja sairastuttaa ihmisiä enemmän kuin mitkään muut katastrofit. Se rakentaa pitkäkestoisia kärsimyksiä, ja on kantajalleen raskaampaa kuin kuolisi luodista sodankäynnissä. No, nämä ei ole hyviä vertauksia, mutta sosiaalinen valta on mittava kärsimys ihmiskunnalle. Käskystä ihminen tappaa toisen 100 prosenttisesti, se on todistettu toistuvasti, tiedetään Milgramin tottelevaisuuskokeissa.

Sosiaalisen vallan muotoja on monia, joukko-, ammatti-, tuomio-, yhteiskunta-, moraalivalta, poliittinen, uskonnollinen, tieteellinen, demokraattinen, republikaaninen, konservatismi, sosialismi jne. Tunnetuin sosiaalisen vallan ilmentymänä lienee Jeesuksen tarinassa, jossa maallinen tuomiovalta antaa tuomion, ja Jeesus asetetaan kantamaan ihmisten synnit. Siitä on tehty jumalallinen ilmiö. Se pitää sisällään pahuuden, jonka kautta oletetaan lunastettavan autuus ja armo itselle, sen uskotaan olevan Jumalan tahto. Minulle Jumala on vain rakkaus, ei ihmisten kiduttaminen. Tätä samaa syyllistämisvaltaa synnytetään jatkuvasti työpaikoilla, ihmissuhteissa, perhesuhteissa jne. Joukosta otetaan syyllinen, joka kantaa muiden syyllisyyden. Syylliselle ei anneta puheoikeutta puolustamiseen, muut vain tuomitsevat ja häpäisevät hänet, ja tapahtuu uhraaminen.

Tämän estämiseksi tarvitaan sivistystä, jossa kunnioitus ihmisyyteen on ydinoppi, mitä esimerkiksi englantilainen kulttuuri on joskus edustanut. Enkä tarkoita kunnioituksella mitään kuvien kumartamista. Sosiaalisuudesta on tullut pinnallista, hyväilyjä aistinautintoihin, hedonismia. Syvällinen tunne-elämä jätetään huomiotta, mikä on edellytys syvälliseen oppimiseen, parempaan muistiin ja arvojen sisäistymiseen. Näyttää siltä, että koulutuskulttuurimmekin kumartaa vain loppujen lopuksi tottelevaisuutta, ei emansipaatiota.

Mielipide-, ja aistikeskeinen tunnevalta rakentavat tätä sosiaalista valtasysteemiä, jota yksilöt operoi. Elämässäni olen joutunut muutaman kerran tämän lynkkaussysteemin uhriksi, puuttumalla lapsiin kohdistuneeseen väkivaltaan, ja epäkohtiin yhteiskunnassa tai yhteisöissä. Tässä vallan muodossa syyllinen leimataan, eristetään ja poistetaan joukosta ja vuorovaikutuksesta. Hänen puolustustaan ei kuunnella, eikä hänelle anneta puheenvuoroa. Muut päättävät mitä hän on tehnyt, vaikka ei olisi tehnytkään sitä, tai ainakaan siinä muodossa, kun se esitetään väärin tehtynä ja se suhteutetaan yhteisön moraaliin. Rikoksen tekijät kärsivät jonkin verran häpeää, ja erkanevat sekä välttelevät syyllisyyden kantajaksi tuomittua. Mutta juuri koskaan ei pyydetä anteeksi, vaan annetaan uhrin kärsiä syyllisyydestään, ja muistutetaan häntä silloin tällöin kelvottomuudesta ilmaista itseään.

En ole löytänyt keinoa, millä tätä terrorismia voisi yhteisöissä vähentää, inhimillisyys ja rakkaus, välittäminen ja rehellisyys eivät tunnu tehoavan. Valtaa ei tulisi antaa toiseen nähden, koska se useimmiten on vain heijastusta omista kokemuksista. Usein siinä on takana huono johtaminen, jossa tunteet ja mielipiteet rehottavat mielivaltaisesti, ja yllättäen hyvin erikoiset ihmiset johtavat tätä joukkoa jopa yli virallisen johtamisen aina rikollisuuteen asti.

Kaikkein tehokkaimmaksi työpaikoilla olen kokenut ammattiosaamisen kehittämisen. Kun ammatissa on yhteiset tavoitteet, ja ymmärrys niiden sisällöistä, ne yhdistävät näkemyksiä niin, etteivät tunteet ja mielipiteet pääse hallitsemaan. Ammattivaltaankin tulee suhtautua varauksella, se voi olla myös tuhoavaa, mutta sitä ei tule vesittää. Lääketieteellinen valta voi viedä ihmistä kehittymättömäksi henkisen kehityksen suhteen, sosiaalinen valta voi viedä todellisen välittämisen ja johtaa hierarkkiseen vallankäyttöön, jossa ei enää ihmisyys mahdollistu hyvyydessä, vaan pahuus pääsee valtaan.

Raija