TOTUUTTA ETSIMÄSSÄ

Totuus on määritelmiensä mukainen ja arvojensa kautta rakentunut. Joillekin totuus on Jumala, Raamattu, tiede, itse, muut jne. Sanakieli on tunnetusti pitänyt valtaa ja totuutta omanlaisenaan. Mitä loppujen lopuksi on totuus? Se ei ole aina meidän havaintokenttien saavutettavissa.

Minulle sanakieli näyttäytyy mielen kuvituksina, osin oikein havaittuina asioina ja kielen toistoina ja merkitysten jatkuvana virtana kohti uudempaa tietoa. Suurin osa kaunokirjallisuudesta on mielen kuvia, jossa kirjailija tekee katharsista omasta mielestään toisten tarinoiden kautta. Se on yksi tarinan tarkoituksista. Puhdistaa meidän mieltämme, ja tavallaan myös viihdettä, mielen kuvat leikkivät avaruudellista tanssia totuutta hälventääkseen, ettei se kävisi liian raskaaksi. Se on mielen hoitoa. Mutta se on myös sanakielen oppimista, erilaisten maailmojen hahmottamista ja mikä parasta, se auttaa ihmistä selviämään, kun mielikuvat luovat uutta todellisuutta.

Totuuden etsimiseen se ei ole paras mahdollinen ratkaisu, ja siksi minäkin luotan paljon tieteeseen. Tieteen ongelma kuten koko ihmiskunnan ongelma on liiallinen luottaminen sanakieleen. Kun uskomme totuudeksi mielen synnyttämiä kuvia sanoitettuina, alamme uskoa mieleen. Vain erittäin harvat asiat on todennettavissa ja tieteen testattavissa. Moni asia jää piiloon. Meidän on sopeuduttava mielen tuottamaan tietoon, koska se on vallitsevaa ihmisyyttä. Raamattuakin pitäisi lukea niin, että siellä on mielen tuotokset, eivätkä ne ole välttämättä Jumalan sanaa, mikä voi olla jollekin ehdotonta totuutta, ellei sitten hyväksy mieltä ihmisyyteen.

Totuutta ei voi kuitenkaan määritellä vain havaintojen saavutettavissa oleviin asioihin. Esim. ihmisen tunne ei välttämättä näy ulospäin. Ulkopuolisten havainnot voivat viedä väärään tulkintaan. Nuoruudessa, kun minua rangaistiin julmasti toden puhumisesta, aloin oireilla totta puhuessani, hikoilin, käyttäydyin levottomasti ja itseilmaisuni oli hataraa. Valheen paljastuksessa minut olisi määritelty valehtelijaksi, koska fyysiset oireet kuvastivat sitä. Normaalisti tämä toimii niin, kun omatunto kolkuttaa, oireet ilmestyvät.

Mieleen ehdollistuneet tunteet muuttuvat kaksijakoisiksi, vastakkaisiksi, negatiivisiksi, eikä aito ja vilpitön tunne ole enää vapaa.

Se mikä on tänä päivänä totta, ei välttämättä ole sitä huomenna. Totuudet ovat arvosidonnaisia. Vain erittäin harvat asiat ovat pysyviä ja ikuisia, toiminnalliset ovat usein muuttuvia.

Raija