Ihminen
haluaa tulla rakastetuksi. Ihailun ja hyväksynnän kokemukset nostavat pintaan
tunteita, jotka synnyttävät jumaluuden kokemuksia. Useammat meistä haluavat silloin
uskoa korkeampiin voimiin, johdatukseen, kohtaloon ja jos taikavoimiinkin.
Hyväksynnän ja rakkauden tarve on niin suuri ihmisellä, että hän on valmis
vannomaan Jumalan nimiin. Se on perustarve ihmisessä.
Kauan
kadoksissa olleet tunteet voivat nousta piilostaan elävöittämään kokemuksia. Ne
voivat kirvoittaa oppimiseen, muisti toimii paremmin ja innostus pyörähtää
käyntiin. Joskus tunteet ovat niin voimakkaita, ettei ihminen kestä niitä,
vallankin jos niitä on joutunut piilottelemaan kauan. Tunteiden esiintulon
oikeus edellyttää osallistumisen oikeutta. Tunteiden kokemuksen haluaa jakaa,
muuten se muuttuu merkityksettömäksi.
Monet
ihmiset ovat tunteiden manipuloinnin mestareita. Ehkä he ovat oppineet sen
omakohtaisesti kantapään kautta. He tietävät mitä on toivon, merkityksen ja
kunnioituksen voimat. Niille joita on halveksittu ja nöyryytetty, saattaa
tunteiden esiintulo olla vaikeampaa kuin niiden, joita on hyväksytty.
Ihmisen
pitää saada kokea tunteita lapsuudesta saakka, harjoitella niitä, oppia hallitsemaan,
etteivät ne ole valintojen avaimia. Äiti ihailee lastansa ja lapsi ihailee
äitiänsä, tunne jaetaan, ettei se tule liialliseksi. Näin se toimii jälleen
muissakin ihmissuhteissa, sidos äitiin on vain vahvimpia. Mutta kaikkein vahvin
on pelko. Hyvässä kontekstissa tunteiden esiintulo tavoittaa ihanteiden ja realismin
jännitteen sopivassa kontekstissa toimintaan. Tällöin ihminen ei menetä kykyään
ajatella.
Aidoimmillaan
tunteet syntyvät tässä ja nyt, mutta niillä on vaikutteet kokemuksessa menneisyydestä
ja tulevaisuudesta.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti