keskiviikko 25. marraskuuta 2015

ILON JÄLJILLÄ


Reilu neljäkymmentä vuotta sitten olin poikani kanssa kesälomalla äitini luona. Istuimme äidin kanssa pirtissä ja katselimme pihapiiriä. Äiti sanoi, "tuo on ainoa kukka tuo kehäkukka, joka on tänä kesänä kasvanut ja kukkinut". Kaunis oranssi kukkanen loisti keskellä pihaa autonrenkaan sisälle laitetussa kukkapenkissä.

Noin viiden minuutin kuluttua poikani, tuolloin neljä vuotias asteli sisään kehäkukka kädessään ja sanoi, "tässä on mummulle kukka". Muistan vielä tänäkin päivänä ne äitini avoimet ja vilpittömät ilon ilmeet, kun hän sanoi pojalleni, "voi kiitos, kylläpä tämä on kaunis". Muutamia vuosia sitten professori Terttu Arajärvi sanoi haastattelussa, kuinka tärkeää on huomioida ja ilahtua kun lapsi tuo katsottavaksi piirustustaan, tai muuta elämän ihmettä, jonka hän on löytänyt tai tehnyt. Ilolla vastaanottaminen jättää ikuiset myötäelämisen kyvyt muistoihin, jotka tulevat vastaan uusiin tilanteisiin. Tämä jälki on jäänyt minuunkin, useimmiten kun kohtaan ihmisen, hymy nousee kasvoilleni ja ilo on sieluni väreissä avoimena vastaanottamaan toisen ihmisen. Olen saanut sen äidiltäni ja se on kestävästi kehoni lauluissa.

Ilon ihme on vuorovaikutuksen kautta syväsyntyisimpiä reaktioita kohtaamisessa. Myöhemmin nauru ja kikatus tulee kuin lihassykleinä siivittämään kokemusta. Komiikan juuret uskon syntyvän jo kohtuajalla satunnaisten humpsahdusten seurauksena, lihasjännite, mikä syntyy siitä reaktiona, on myöhemmin laukeavaa naurua jännitteen purkautuessa. Tilannekohtaiset ja merkitykselliset arvot ja ehdot kehittyvät myöhemmin kokemusten myötä.

Se lapsikuva, mikä meillä on kulttuurin tuomana, sävyttää suhtautumista lapseen. Jos lapsi nähdään ilkeänä ja pahana, hänestä ei osata iloita. Kuitenkin meidän kulttuurimme ehkä syvimpiä lapsikuvia on Jeesus kertomuksen kautta viaton lapsi. Kateus, ahneus ja muut negatiiviset tunteet ovat useimmiten syntyjään epäoikeudenmukaisesta kohtelusta tai ikätasoa vastaamattomasta toiminnasta.

Ilolla vastaaottaminen ei maksa mitään, mutta kantaa pitkälle hedelmää.

Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti