Maailman
ihmiset seikkailevat mielikuvien ja totuuden välissä kuin kilpajuoksua, ikään
kuin todellinen maailma olisi karkaamassa käsistämme. Ei se minnekään karkaa.
Niiden erottelemiseksi meidän on mentävä itseemme, tutkimaan mielikuvien ja
muistikuvien syntymän, ja esiintyvyyden eroja. Ne sekoittuvat helposti toisiinsa,
ne myös synnyttävät toinen toisiaan yhdistellen, siksi erottelutaito on
erityisen tärkeää.
Media
pursuaa valetietoa, tarinoita kerrotaan omien ideologioiden eteenpäin viemiseksi,
uskomuksiksi, joiden totuusarvo on heikko. Fantasiamaailmaa tyrkytetään, jos mistäkin
kanavista, avuksi rinnakkaistodellisuuteen pakenemisessa. Vieläkään ei tiedetä,
mitkä kaikki tekijät ajavat ihmisiä julmuuteen, miten syntyvät fantasiat ja
nautinnot. Itse olen sitä mieltä, että ne syntyvät peloista ja kaltoin
kohteluista, väkivallasta. Niistä on poispääsy, mutta sitä ei vielä osata,
sillä ihmiskuvissa ei ole kyetty erottelemaan lähtökohtia selkeästi, ruumis ja/vai
henki, kehitys, ja/vai oppiminen, ulkoapäin vaikuttaminen, ja/vai
sisäsyntyinen.
Mutta ei se
mitään auta, jos ruikutamme täällä mennen tullen, tuomitsemme ja kauhistelemme
asioita, on tartuttava härkää sarvista. Lapsena tutkin valheita satujen kautta,
lapsuudessani -50 luvulla ne olivat Grimmin ja Andersenin satuja. Nuoruudessa muiden
valheet veivät elämäni oikeudet, ja siitä lähtien valheet ovat olleet minulle erityisen
tarkkailun alla. Silloin en voinut vaikuttaa niihin, sillä valta oli
mielikuvituksen ja yhteisön tarinoiden takana, ja se ei armoa tuntenut.
Valheiden kehitys kehollisesti, psyykkisesti ja kulttuurisesti kiehtoo, miten
biologian voima ja kulttuurinen erotellaan. Biologisesti ajatellen eläimetkin
muuttavat väriään, jos vaara uhkaa heidän elämäänsä.
Elokuva ”Hytti
no 6”, on erinomainen kuvaus realistisesta rakastumisesta, eroista miehen ja
naisen välillä. Biologisesti suuntautunut mies tarkkailee ympäristöään, havainnoi
(=ajattelua), havaitsee aistein, luokittelee, pyrkii hallitsemaan, määrittelee
ja tarkkailee ulkopuolelta, pyrkien valtaan. Nainen hakee kuvailevaa kieltä,
pyytää miestä piirtämään, saadakseen yhteistä kieltä, ymmärrystä heidän välilleen,
enemmän oppimista. Tuleeko näistä erottava vai yhdistävä lopputulos, kumpaakin
tarvitaan, toistaan täydentämään. Ei biologiaa voi yltiöpäisesti hävittää vaikuttamasta,
ei myöskään oppia ja ymmärrystä, yhteistä kieltä, kulttuuria. Ihmisen vaistot
ja vietit ovat syväsyntyisiä, usein tiedostamattomia, seuratkaa eläinäitejä,
jotka ovat pentuaan puolustamassa, jos ihminen lähestyy, vaikka auttamismielessä,
silloin äidinvaistot ovat leijonasta kotoisin.
Myöhemmin
sosiaalialan opinnoissa sain tutustua ihmisiin, joilla oli valtaa päättää
toisten ihmisten elämästä, käytännön harjoitteluissa sosiaalityöntekijöiden
työhön, joissa koin monia kauhun hetkiä. Niissä tuli esiin asenneongelmia. Minkkiturkissaan
apua hakemaan tullut nainen, kuin maailman omistaja, ja suuren asunnon omistava,
kävi hakemassa 7000 mk asunnon kuluihin, varakas henkilö, jolla oli suuri
eläke. Ylhäisempi asema työntekijään nähden tuotti auktoriteettisidonnaisen
käyttäytymisen riippuvuutena, tottelemisen ja kumartamisen, joiden
luonteenpiirteeseen kuuluu usein heikompien alistaminen, autoritäärinen mentaliteetti.
Se näkyikin, kun seuraava asiakas oli nuori rahaton työtön, hän sai melkein
kättelyssä tuomion, mene töihin, eikä ruokarahaa tippunut.
Moralismi auttajien
taholta tuli esiin eräässä perheessä, jossa isällä ja aikuisella lapsella oli
selkeästi mielenterveysongelmia, riippuvuus toisistaan ja yhteisasuminen. Koti
oli kuin kaatopaikka, jossa kärpäset hurrasivat. Viisihenkinen ammattiapu
lääkäristä sosiaalityöntekijään moitti yhteen ääneen asiakkaita, ja käski
siivoamaan. Kallista puuhaa yhteiskunnalle, elettiin -90 lukua, toivottavasti
jokin on muuttunut.
Kun lähestyy
asioita enemmän vallan kautta, löytää yllättävän herkästi sen mielikuvamaailman,
jossa ongelmia näennäisesti ratkotaan. Eräs ystäväni ystävä harrasti
hevosurheilua, kasvatti, koulutti ja juoksutti raviradalla. Ystäväni
uskaltautui kerran kysymään hevosen oikeuksista, sillä aina kohtelu ei ollut
inhimillistä, raippaa tuli hevoselle. Hevoskasvattaja alkoi syyttää ystävääni
siitä, että hän pyrki alistamaan ja syyllistämään häntä, mitä missään
tapauksessa ystäväni kysymys ei ollut. Vähän ajan kuluttua hevoskasvattaja
kielsi tulemasta talleille, koska ystäväni oli eri mieltä asiasta, eikä se miellyttänyt
kasvattajaa. Tässä voi nähdä valtaa, ja lokerointia, estämistä ja mielikuvavaikuttamista,
kasvattaja heijasti oman valtaan pyrkimisen.
Olen vahva
tieteen kannattaja, mutta myös kritisoija. Vielä on paljon tietämättömyyttä ja
rajoituksia, joita ei nähdä. Tieteessä on se hyvä puoli, että siellä pyritään
koko ajan korjaamaan virheitä, mutta uskonnot eivät sitä juuri tee.
Toivon
teille lukijani hyvää loppuvuotta, parempaa ensi vuotta! Palataan ensi vuonna
uusin kujein!
Raija
