Ole oma
itsesi, sillä kyllä pärjää, tätähän me toitotetaan. Yleistykset ja hokemat eivät
ole useinkaan totuuden monipuolisten näkökulmien avaajia, pahimmillaan vai
asenteiden kylväjiä, joskus hyveisiin puhuttelevia. Itse asiassa me olemme aina
oma itsemme, vaillinaisina, kärsivinä, oppivina, osa koneesta pyörii ja osa piiputtaa.
Ehkä tuolla sanonnalla haetaan aitoutta, ole aito oma itsesi. Tässä muistuu
aina mieleeni sosiologian opettaja, joka sanoi, ”silloin ihmiset naisivat
tunkiolla”. Niin, ehkä hän halusi opettaa minulle, kulttuuriset arvot ovat
tärkeä osa ihmiskunnan kehitystä, pelkkä luonnontiede ei riitä.
Monissa
asioissa olen tullut siihen tulokseen ihmisyyttä ja sen tutkimuksia tutkien,
että niiden näkökulma on oppimisen näkökulma. Ihminen nähdään tahtovana ja
haluavana olentona. Näin voi käydä kun eliitti ja hyväosaiset tuovat
hypoteeseja tutkimuksiin. Tiede tuo ihmisyyttä esiin vallan näkökulmasta,
erityisesti miesvallan näkökulmasta.
Minulla oli
pitkään piilossa muististani kokemuksia, jotka eivät tulleet tietoiseksi.
Niistä näkyi päällepäin vain aggressio, viha ja ahdistus, sekä sen mukainen
käytös, minulla se oli poukkoileva, joillakin se voi olla sisäänpäin kääntynyt.
Joistakin tulee itse tuhoisia, ja toiset purkavat kaunansa toisiin ihmisiin.
Ympäristön taholta kielletty ja kumottu tapahtuma elämässäni piiloutui
psyykeen. Minusta jäi esiin vain se pieni tyttö, joka oli oppimisesta
iloitseva, into ja elämä säilyi toiminnassa, sillä oppiminen oli taustalla aktivoimassa
sitä, ja itsetuntoni oli vahva siinä kohtaa. Mutta tunteet oli piilotettu, suu tukittu
ja puhekieli ei enää toiminut, kuulo oli tullut valikoivaksi syytösten alla, ja
lakkasi kokonaan toimimasta, kuulemasta, sillä kun omaa puhetta ei saanut olla,
ei yhteyttä syntynyt, vuorovaikutteisuus ei ollut läsnä, ja ihmisoikeudet oli
hävitetty vallan väärällä käytöllä. Kuuleminen ja puheen tuottaminen
epäonnistui. Tässä kohtaa juuri psyyke kertoo sen, mikä on pielessä
oppimisessa, mielen toiminnan ehdot. Useimmiten oppimisen ongelmia lähestytään
oppimisen näkökulmasta ja persoonallisuudesta, jolloin kuvitellaan ihminen
tietoiseksi valitsijaksi, mutta jos psyyke on koteloinut kokemuksen ja vienyt
sen piiloon muistista, ihminen ei ole silloin valitseva.
Ihmisillä on
erilaisia muistikokemuksia, osa muistista haihtuu, ja havaitseminen on välillä
toisaikaista. Asioista muistaa osia, jotkin alueet jäävät täysin pimentoon. Jos
minuutta ei ole olemassa, sanakieli voi näyttäytyä heikkoina lauseina,
matematiikka, jonka hahmot on ensin operoitava etuaivolohkolla, ei onnistukaan,
sillä tunteiden kieltäminen ja muuttuminen mielen paineessa pakkomielikuvaksi, saa
myös mielen käänteiseksi, ja moniulotteiset muodot eivät avaudu näkyväksi, nähden
lausekkeiden arvon toisiinsa nähden suhteessa kertoimiin.
Raija