Minusta vanhemmilla
on joskus liikaa valtaa ja he käyttävät sitä väärin kuka mistäkin syystä. Sitä
valtaa on myös yhteiskunnalla, ammattipsykologeilla, opettajille jne.
Ylipäätänsä se valta voi tuottaa pahaa, harvemmin hyvää.
Olimme aikuisten
naisten kokouksessa keskustelemassa peruskoulunsa päättävien lasten ammatin valintaa,
pari tapausta jäi mieleen. Äiti oli ehdottanut pojalleen, että hän menisi
lukioon, ja isä sanoi, ettei ole mitään muuta hyvää ammattia kuin sähköasentaja,
sähköasentaja ja sähköasentaja. Ja poika valitsi sähköasentajan linjan ammattikoulussa.
Saman valinnan vaiheessa jonkun perheen tyttären isä oli sanonut, ettei koulua
kannata käydä, itse kouluttamaton. Tytär haki sitten umpimähkään ammattikouluun
ja ajautui alalle, josta ei ollut koskaan haaveillut. Miten moni on joutunut
valitsemaan vanhempien arvostaman koulutuksen. En usko, että he tulevat
työssään koskaan innostumaan täydellä intohimolla, ja ammatin toteuttaminen
tulee vaillinaiseksi, joskus jopa haitalliseksi.
Itse jouduin
tai sain valita ammatin keski-iässä. Olin ammatinvalinta testeissä kaksi
viikkoa. Minua suositeltiin sosiaalialalle, ja hain koulutukseen ja pääsin
sisään opistoon. Muistan sen pettymyksen kun luin laitoksen ovesta oman nimeni.
Kyyneleet valuivat poskilleni, jälleen kerran valinta oli tapahtunut muiden
määrittelyjen kautta, siinä katsottiin minun positiivisuus ja voima, mikä antoi
edellytykset alalle. Mitään muuta se ala ei opettanut minulle kuin sen, että
sosiaaliset taidot ovat täysin hukassa. Minä olin vain peili ihmisille, johon
hei heijastivat käsittelemättömät tunteensa. Olin haaveillut psykologin
ammatista, ja opiskelua yliopistossa. Hain erityistapauksena koulutukseen,
mutta minua ei huolittu. Englannin kielen taidon puute esti normaalit koulutuskanavat,
se etten oppinut sitä, koska olin ollut puhumattomana vuosikausia, ja oppiminen
oli ongelma, kun etuaivolohkolla ei saanut olla toimintaa yhteisövallan väärinkäytön
vuoksi, en saanut ajatella kuin tottelemisena sanakielen kautta. Leikki ja
luovuus olivat kiellettyä, itsemääräytyminen.
Vanhempien
väliset valtataistelut ja arvot näkyvät myös tapahtuman ytimessä moraalisena.
Lapset valitsevat ammatin, jossa eivät itse määrää valintaansa, vaan vanhempien
arvot sanelevat ehdot valintaan. Jos ajattelemme asiaa pahan ja hyvän
akselilla, lapsi valitsee pelottavamman kohteen. Niinpä edm. lapsi joka valitsi
sähköasentajan linjan, syytti kolmenkymmenen vuoden iässä äitiään siitä, ettei
hän antanut valita lukiota, ja lähti sitten uudelleen opiskeluun. Tässä näkee
sen, että mieli heijastaa ahdistuksen turvallisempaan ihmiseen, ja puhuu, että
tämä on tehnyt hänelle pahaa, kun sitä pelottavampaa hän ei uskalla kohdata. Uskomalla ainoastaan sanakieleen ajaudumme harhaan,
ihminen on monimutkainen olento mielen osalta, ja siihen tarvitaan vahva ammattitaito,
että ohjataan ihminen itse valitsemaan.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti