ITSENSÄ LÖYTÄMINEN

Ole oma itsesi, sillä kyllä pärjää, tätähän me toitotetaan. Yleistykset ja hokemat eivät ole useinkaan totuuden monipuolisten näkökulmien avaajia, pahimmillaan vai asenteiden kylväjiä, joskus hyveisiin puhuttelevia. Itse asiassa me olemme aina oma itsemme, vaillinaisina, kärsivinä, oppivina, osa koneesta pyörii ja osa piiputtaa. Ehkä tuolla sanonnalla haetaan aitoutta, ole aito oma itsesi. Tässä muistuu aina mieleeni sosiologian opettaja, joka sanoi, ”silloin ihmiset naisivat tunkiolla”. Niin, ehkä hän halusi opettaa minulle, kulttuuriset arvot ovat tärkeä osa ihmiskunnan kehitystä, pelkkä luonnontiede ei riitä.

Monissa asioissa olen tullut siihen tulokseen ihmisyyttä ja sen tutkimuksia tutkien, että niiden näkökulma on oppimisen näkökulma. Ihminen nähdään tahtovana ja haluavana olentona. Näin voi käydä kun eliitti ja hyväosaiset tuovat hypoteeseja tutkimuksiin. Tiede tuo ihmisyyttä esiin vallan näkökulmasta, erityisesti miesvallan näkökulmasta.

Minulla oli pitkään piilossa muististani kokemuksia, jotka eivät tulleet tietoiseksi. Niistä näkyi päällepäin vain aggressio, viha ja ahdistus, sekä sen mukainen käytös, minulla se oli poukkoileva, joillakin se voi olla sisäänpäin kääntynyt. Joistakin tulee itse tuhoisia, ja toiset purkavat kaunansa toisiin ihmisiin. Ympäristön taholta kielletty ja kumottu tapahtuma elämässäni piiloutui psyykeen. Minusta jäi esiin vain se pieni tyttö, joka oli oppimisesta iloitseva, into ja elämä säilyi toiminnassa, sillä oppiminen oli taustalla aktivoimassa sitä, ja itsetuntoni oli vahva siinä kohtaa. Mutta tunteet oli piilotettu, suu tukittu ja puhekieli ei enää toiminut, kuulo oli tullut valikoivaksi syytösten alla, ja lakkasi kokonaan toimimasta, kuulemasta, sillä kun omaa puhetta ei saanut olla, ei yhteyttä syntynyt, vuorovaikutteisuus ei ollut läsnä, ja ihmisoikeudet oli hävitetty vallan väärällä käytöllä. Kuuleminen ja puheen tuottaminen epäonnistui. Tässä kohtaa juuri psyyke kertoo sen, mikä on pielessä oppimisessa, mielen toiminnan ehdot. Useimmiten oppimisen ongelmia lähestytään oppimisen näkökulmasta ja persoonallisuudesta, jolloin kuvitellaan ihminen tietoiseksi valitsijaksi, mutta jos psyyke on koteloinut kokemuksen ja vienyt sen piiloon muistista, ihminen ei ole silloin valitseva.

Ihmisillä on erilaisia muistikokemuksia, osa muistista haihtuu, ja havaitseminen on välillä toisaikaista. Asioista muistaa osia, jotkin alueet jäävät täysin pimentoon. Jos minuutta ei ole olemassa, sanakieli voi näyttäytyä heikkoina lauseina, matematiikka, jonka hahmot on ensin operoitava etuaivolohkolla, ei onnistukaan, sillä tunteiden kieltäminen ja muuttuminen mielen paineessa pakkomielikuvaksi, saa myös mielen käänteiseksi, ja moniulotteiset muodot eivät avaudu näkyväksi, nähden lausekkeiden arvon toisiinsa nähden suhteessa kertoimiin.

Raija