Otsikon alta löytyy arvo autonomiasta ihmisyydessä. Luen parhaillaan Maaret Kalllion kirjaa, Mielenrauha. Maaret tuo esiin itsemääräämisen, kuinka se voi viedä liiallisuuteen, jopa valtaan, joka ei palvele ihmisenä kasvua ja oppimista. Maaret on tarkkasanainen. Psykologia on täynnä epämääräisyyksiä, jossa sama termi avautuu eri tavoin eri ihmisille, mielikuvat tuovat esiin itsemääräämisen oikeutta itsellisenä, myös mahdollistaa valinnanvapautta. Sanana se on myös tarkka, sillä itsemäärääminen voi viedä meitä mieleen, tunteisiin ja kieleen, ja autonomian alla on vapausarvo, jonka toteutuminen on kasvamisen ytimessä.
Mielen seikkailuissa voi löytää syvimmän osan, itsemääräytymisen, jossa vapaudessa yksilöityminen ja persoonallisuuden mahdollisuus avautuu valintaan, mielen synnyttämien kuvien ja sanakielen kautta ristiretkellä. Tällöin mielen vapaus mahdollistuu optimaalisesti. Ilman tämän yhteyden löytämistä, voimme ajautua vain uskoon ja tottelevaisuuteen ilman persoonallisuuden yhteyttä, mikä vaikuttaa vahvasti muistamiseen ja oppimiseen. Ulkoa opitut ”hauki on kala, hauki on kala” opit tahtovat hävitä kuin vesi hanhen selästä, ja/tai alkavat toistaa näkemystä, kuvaa/sanaa pakkomielikuvina. Henkisen kasvun tärkein ydin on persoonallisuus, oma kokemus, jossa ihminen sitoutuu oppimaansa, luo niistä periaatteita, vastuuta, oikeutta ja ylipäätänsä elämänmieltä merkityksiin.
Kolmisen kymmentä vuotta sitten perehdyin saatavilla olevaan tietoon narsismista. Sen juuri on Narkissos myytissä, josta on luotu monenlaisia versioita. Viimeiset vuodet on ollut vallalla narsismi sairautena, mikä perustuu siihen, että yksilön tunne-elämän kehitys olisi tuonut itsekeskeisen ja itsenapaisen toiminnan suhteessa itseen ja toisiin. Tämä on yleistynyttä valtaa ja käsitystä, jota monet psykologiset sivustot korostavat ja saavat ongelmia ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, enää ei vapaasti ja aidosti havaita, havannoida ja reagoida toiseen, vaan häntä tarkkaillaan ja arvioidaan oppia ja teoriaa korostaen, kuin omasta narsismista käsin, projisointi. Yksilöä siis luokitellaan itsekkääksi vanhan ihmiskuvan pohjalta, ja niin psykologisointi vie vuorovaikutuksen todelliset vaikutteet aitona pois, asenteet ja viha toiseen saa vallan, tarkastelu, objektina, kohteena vuorovaikutuksen yhteydessä, vaikutteet kärsii. Näin hierarkkinen valta toistaa historiaa vailla todelllisia tapahtumia, jossa ei vallan vaikutuksia huomioida, vaan pykologisoidaan oireita yksilön ongelmiksi.
Luin myös toisenlaisia näkemyksiä Narkissos myytistä asiaan perehtyneiden asiantuntijoiden kirjoituksista. Yksi mielenkiintoisimmista oli se, että narsismi on kehittynyt psyyken puolustuksesta, tähän itse sitoudun vahvasti. Narsismin kehitys on myös tervettä itseihailua. Oma käsitykseni ja kokemukseni on vahvistanut, ettei narsismi ole niinkään tunne-elämän kautta kehittynyttä, osin siinä heijastuva, vaan psyykkisen puolustuksen, jossa mieli kehittyy somatiossa esiintyviksi oireiksi. Kulttuurin tutkijat näkevät Narkissos tarinaa heijasteina mielen eri puolista, mikä tarinassa tulee hyvin esiin, Ekhon vaikutteina ja vuorovaikutuksen ilmentymänä ja vallan vaikutuksina.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti