LUKEMINEN

 

Jatkuva puheenaihe on nuorison lukemattomuus, he seikkailevat mieluummin ruudun ääressä kuin kuvia etsien, ehkäpä siinä näkyy se perusongelma, että se kuvan synty mielen tasolla on jäänyt huomiotta, he kaipaavat sitä. Ratkaisu ei ole moittiminen ja pakistaminen lukemaan aikuisten taholta, mitä näkee kovin usein. Tärkeimpiin innostuslähteisiin kuuluu riittävän hyvä varhaislapsuuden leikkiaika.

Parikymmentä vuotta sitten keskustelin äidinkielen opettajan, kirjallisuustutkijan ja tohtorin väitöskirjaa tekevän kanssa kielen kehityksestä. Kysyin, miten kielen kehityksessä otetaan huomioon mieli. Ei mitenkään, hän vastasi, ehkä asia on muuttunut, ja se oli yksi näkemys. Itse näen, että se on ratkaiseva olemus kielelliseen kykyyn lukea, kirjoittaa ja puhua.

Lienee itsestäänselvyys, jos muistissa ei ole sanoja eikä sanoista voi syntyä kuvaa, ja jos kieli on täysin vieras, kielen käyttö jää vähäiseksi, ymmärrystä ei voi syntyä. Ajattelun edistämiseksi, mitä nuoret hamuaa aikuistuessaan, ei riitä, että on toistavaa kielimuistia, kuullen ja nähden kinesteettisessä, näkö-, ja kuulomuistissa. Kirjallisuus toki tuo uusia muistikuvia, mutta niistä syntyvä ilo kiehtoo eniten, myötäkokeminen.

Jos ja kun yksilön kehitys on roolilähtöistä, eikä mielikuvitus pääse vapaasti etsimään ja tuottamaan sanakieltä, vaan on lukittuneena muistitoiminnoissa vain oikein muistamiseen ympäristön pakotteista johtuen, lukeminen ei onnistu. Ensin muisti voi olla toistavaa, tottelevaisuutta, mutta riistäessään autonomiaa, ajatuksia ja tunteita, tuo muisti alkaa hajota, eikä muistia saa pidettyä riittävästi etuotsalohkolla, siellä on törkyä, pakkomuisteja, jotka jarruttaa, kuvittelua ei synny mielikuvituksen ja muistikuvien avulla, kun itseä ei ole, on vain ympäristön alistuksesta syntynyt psyyken puolustus. Lukemista tulisi tutkia myös pakkorooleista käsin, jos mielikuvien syntymää on estetty, kaipaa nuoriso kuvia. Sosiaalinen funktio on ehkä yksi merkittävimmistä asioista kielen oppimisessa, sen laatu.

En ymmärrä mitään tutkimuksen vaatimuksista, mutta tulipa vaan mieleen, kun itse olin pakkoroolissa, lukeminen ei onnistunut, ajatukset hyppeli minne tahansa, loogisuutta ei löytynyt, eikä tarinoiden juonet yhdistyneet. Taustalla oli siis paha väkivalta.

Raija